United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luo Lykian väen johtajien hän riensi nyt ensin, kaikkia taistelemaan Sarpedonin suojana kiihti, sielt' urojoukkoon Ilionin väkiaskelin joutui, Panthoon poian Pulydamaan ja Agenorin aimon, Aineiaan sekä myös sopavälkkyvän Hektorin luokse, näin sanat siivekkäät liki astuen heille jo lausui: "Hektor, kai unohuttanut liet asekumppanis aivan, kaukana heimostaan, kotimaastaan jotk' elon, hengen heittävät täällä sun tähtesi, vaikk' et auta sa heitä.
Mutta akhaijit seisoi suojana Patroklon kuin vaskinen seinä, kaikk' yht' uskaliaasti, ja saartavan, sankean yönpä Zeus ylt'ympäri loi, yli kiiltävien kypäreitten; sill' ei vieronut hän vihamiellä Menoition poikaa ennenkään, asemiesnä hän kons' eli aimon Akhilleun; siksi nyt sallinut ei, hänest' ett' ois saalihin saaneet Troian koirat, vaan avuks ääreen kumppanit kiihti.
Arveli aivoissaan sekä mielessään jo hän mietti, suurjylinäisen Zeun pojan jälkeen syöstäkö ensin vai Lykian sotureitako vain luku surmata runsas. Sallinut kohtalo ei toki rohkearinnan Odysseun surmata poikaa Zeun väkivoipaa kärkevin vaskin; niinp' uron päin Lykian nyt joukkoa kiihti Athene. Kohta jo surman Koiranos sai, Khromios ja Alastor, Alkandros, Halios sekä myös Prytanis ja Noemon.
Hän loimuun kiihti liekin, mi mun huumas ja vahingoitti meitä molempia. ANTONIO. Hän yltyi ylhään runohurmioonsa! Mua ensiks, ruhtinas, oot puhutellut, ja multa kysynyt; nyt minäkin kai vuoron saan tään kerkeämmän jälkeen. TASSO. Niin kerro, kerro, sana sanalta! Ja selväks ilme, tavu jokainen tee tälle tuomarille, jos vaan tohdit! Sa toistamiseen solvaa itseäsi, todista omaa syytäs!
PRINSESSA. Kun jalo piiri tuo ja maineteot sua kiihti vaivaan, pyrintöön, mä silloin voin tyytymisen oppiin hiljaiseen sua, nuori ystäväni, ohjata. En nähnyt juhlia, joit' ylistit ja joita silloin tuhat kieltä kiitti, ja kiittää vielä jälkeen vuottenkin. Mun hiljaisuudessa, joss' iloista vain heikon, harhailevan kaiun kuulin, oi' ajatusta monta, suruisaa, ja monta kärsimystä kestettävä.
Noin nimes Sarpedon; puhe tuo puri Hektorin mieltä, vaunuiltaan tamineissaan hän heti karkasi maahan, peistään kahta hän välkyttäin läpi joukkojen riensi, 495 kaikkia taistoon kiihti, ja ankara nous aseryske. Joutuen kääntyi päin rivit käyden akhaijeja vastaan; sankarit Argos-maan taas sankkana parvena vartoi.
ANTONIO. En voinut teitä jättää: ikävöintä, Kovempi silaterästä, mua kiihti; Eik' yksin kaipuu teitä vaikka oisin Sen tähden pitemmänkin matkan tehnyt Vaan huoli, miten teiltä kävis retki Oudossa maassa, joka vierahalle, Joll' opast', ystävää ei ole, usein Tylyltä tuntuu, kolkolta, tää huoli Haluni kanssa yhdessä mua vaati Näin teitä seuraamaan.
Ilmeni joukkoon Aineias; ilo kumppanit täytti, kun eloss' ennallaan hänet keksivät vauriotonna, aimoa täynn' uromieltä, mut aikaa ei uteluihin antanut ankara työ, jota kauasampuja kiihti, Ares, miesten surma, ja hillitön, riehuva Riita. Taistoon danaolaisia taas Diomedes, Odysseus, Aiaat kumpikin kiihti, mut ei väki iliolaisten, ei raju ryntäys ilmankaan toki pelkoa tuonut.
Taistelohonpa kiihti akhaijeja taas Patroklos rohkearinta, Aiait' ensin, joill' iso ilmankin jo ol' into: "Aiaat, taistelkaa halumiellä nyt, kuin oli teistä kumpikin ain' uros aimo, ja siitäkin viel' urohommin!
Muist' yli kaikkia pyysi ja kiihti Gerenian Nestor vanhempiin vetoellen, tuo tuki, neuvo akhaijein: "Ystävät, olkaa miehiä nyt, ett' ei ylenkatsois ihmiset muut, kukin muistaen, kuss' ovat vaimo ja lapset, myös vara, vauraus kaikk', isä, äitikin, vaalijat armaat, viel' elon ilmoill' astuen tai manan unta jo maaten.