United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
MARJATTA: Tuosta tunnet poikueni: juur' hetkellä syntymisen tähti taivaasta putosi päälle kurjan kuopukseni. Siitä on povella poian niinkuin merkki polttoraudan. KUUTAR: Tunnen, tunnen kuopuksesi. Hänpä on minutkin tehnyt näiden ilmojen iloille, näille tanhutanterille. Nyt on suossa suonivyöstä käy, etsi! Enemmän vasta.
Päivä se paisti ja pienet kukat loisti; Kukatki ne ketosilla iloamme toisti. Linnut ne laulelivat metsien päällä; Meistä he lauloivat siellä ja täällä. Ei ole ajat enää, niinkun olit ennen, Entiset ajat ovat olleet ja menneet. Entinen oma kulta ei enää hoia; Niin se mun heitti kun pienen linnun poian. Toivoni raukesi, meni juuri tyhjään, Ei ole mulla nyt ilopäivää yhtään.
Vain vähän vanhemp' on mua Aias, mutta Odysseus polvea ammoist' on, mies entiskausien kansaa, vaan yhä virkku on äijä hän viel', ett' ei kera kilpaa juosta akhaijit muut hevin jaksane paitsi Akhilleus." Haasteli noin kehumiksi hän nopsan Peleun poian.
Kuink' onkaan suuri runsaus, mi mahtuu lippaisiin pyhiin näihin, jotka oli maan päällä kylvämään niin laaja-kädet! Tääll' elo on ja itkun aarteest' ilo, mi saatiin Babylonin vankeudessa, kun kultaa kerran ylönkatsottihin. Ja täällä juhlii voittoansa, luona Jumalan ynnä Neitseen Poian ylvään, kerällä vanhan ynnä uuden liiton hän, jolla avaimet on auvon tämän. Neljäskolmatta laulu
Virkki, ja peljästyin heti totteli kieltoa vanhus. Vaan ulos uksestaan kuin leijona riensi Akhilleus, yksin ei, vaan seurana kaks asekumppaniansa, sankari Automedon sekä Alkimos, joita Akhilleus jälkeen Patroklon piti ystävinään yli muitten. Päästivät alt' iespuun hevot, muulit nuo, katon alle saattivat vanhuksen jaloäänisen airuen, hälle tarjoten istuimen; lukemattomat Hektorin lunnaat, tuomat vankkurien nelipyöräin, purkivat sitten, raitia jättivät kaks, ihanaisen myös ihoviitan, verhoitt' ettei ois palauttava häntä Akhilleus. Neitojen huoltaa käskettiin pesu, voitelu ruumiin ulkona, syrjemmäll', ett' ei Priamos sitä huomais eik' ylen kuohuksiin polotaattoa sais näky poian, tuskaan vimmaiseen, niin että Akhilleus kiihtyin hengeti löis hänet ehkä ja Zeun ikisääntöjä rikkois. Pesseet, voidelleet kun ol' öljyll' impyet ruumiin, sorjaan raitiin verhonneet sekä myös ihoviittaan, itse Akhilleus vuoteeseen hänet nosti ja vuoteen vankkurivaunuihin kera kumppanien valioihin; vaikertain hän ystävätään nimin huusi ja kutsui: "
Virkki, ja kaikkien mieleen tuo oli Nestorin neuvo. Noutivat airuet vettä jo kätten huuhtelemiksi; kaasivat palvelijat sekomaljat viiniä täyteen, kullekin tarjosivat pikareissa he uhrausjuomaa. Vaan kun ol' uhranneet he ja juoneet myös halumäärän, niin majast' ulkosivat Agamemnonin, Atreun poian.
Toisessa oli Paavolan haltiaparin ensimäinen, jo kauvan toivottu ja ikävällä kaivattu lapsi, sirkeä tyttö, joka seurakunnan yhteyteen otettaissa sai nimen Lyyli; toinen sisälsi heidän torpparinsa, Mäkelän Mikon, ja hänen vaimonsa, viidennen lapsen, terävän poian. Hän sai nimen Johannes.
hän Atamaan niin teki hulluks, että kun puolisonsa näki käyvän, kantain käsvarsin poikaa kahta, huusi hurja: »Virittäkäämme verkot, saamme saaliin, kas, naarasjalopeuraa poikinensa!» Kohotti sitten kynnet julmat, tempas sen, joka nimeltään Learco oli, pyöritti, iski kallioon; mut vaimo merehen juoksi kera poian toisen.
Vastasi hälle Dolon, jäsenissään jäätävä hirmu: "Vietteli hulluuteen lupauksillaan minut Hektor, ylvään Peleun poian ett' orot ois kaviokkaat, 392 vaskenvälkkyvät myös sotavaunut antava mulle.
En lepy ennen, en anna ma toisen taivahisista tulla akhaijeja auttamahan, kuin täyttynyt täysin uljaan Peleun poian on toivo jo tuo, johon kerran suostuin päätäni nyökäyttäin sinä päivänä, jolloin polvia kietomahan jumalainen luo Thetis astui, jotta Akhilleus sais hyvityksen, linnojen turma." Lausui noin; helo-olkainen heti totteli Here, harjalt' Idan lensi jo kohti Olympoa ylhää.