United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mies pian työlästyy sotakentäll' ottelon työhön, taajaan korsia kuss' alas iskee niittävä vaski, vaan sato, saalis on niukka, jos sallii vaipua vaa'an Zeus, joka urhojen on asekiistain kaitsija korkein. 224 Vatsall' ei toki vainajiaan tule surra akhaijein. Päivittäin moni surman saa, kasat urhoja kaatuu, kenp' ois hetkeäkään toki silloin paastoamatta?
Vieläkö viet mihin kauemmas minut, kansavat kuss' on kaupungit Frygian tai Maionian ani-armaan, sielläkin jos kenties ketä kuolollista sa hellit? Vieläpä kai, kosk' aimon Aleksandron Menelaos voitti ja varmaan vie minut, inhan, taas kotihinsa; siks sinä, viekasmieli, nyt ilmenit.
Aias kammahtui sekä veljelleen heti huusi: "Teukros veikko, on kaattu jo ystävä meilt' ylin, oivin, Mastorin poika, jok' ain' ison kunnian, kuin isä, äiti, sai tykö saapuissaan, majakumppani mailta Kytheren; nyt hänet urhea Hektor on kaatanut; kuss' ovat nopsat surmannuolesi, kussa on jousesi, lahja Apollon?"
Virkki, ja viestin vei heti tuulena-kiitävä Iris, keskeen heittäytyi meren tumman, kuss' yli aavan Imbros kalliokas Samothrakeen siintävi; roiskui kuohu, ja syöverihin kuin painava lyijy hän vaipui, siimoineen joka vie häränsarvisen sorvatun putken, suljuen aaltoihin kalan surmaks ahmivasuisen.
Virkki ja vei asun ylt' asekuulun Paionin poian. Mutta Aleksandros heti, mies Helenen hiusheljän, jousen joukkojen pään Diomedeen suuntasi surmaks, suojana patsas pääll' lepokummun, kuss' ikiunta Ilos, Dardanon juurt' uros, uinui, valtias vanha.
Kyntämistä, kuokkimista, Paljon entistä enämpi. Kuss' ei ennen kahta tehty, Nyt on neljäkin taloa Tiluksilla tiettömillä, Kuss' ennen hevoista kaksi Tuli tuskalla kesähän Luetuilla kylkiluilla, On nyt kaikite kaheksan, Onpa kyllä kymmenenkin Lihavalla lautasella.
Mieleni teki kotia, Tulla maille tuttaville, Kuss' olin ennenki elänyt, Aina muinenki asunut. Kysyin passia papilta: "Annas passi pappiseni; Pääsisin omille maille, Noille maille muinoisille, Kuss' olen ennenki elänyt, Aina muinenki asunut!" Pappi paljoa kysyvi, Kirkkoherra kiinnittävi, Mie vielä enemmän annoin, Annoin ainoan orihin; Sen sai pappi passistansa, Kirjastansa kirkkoherra.
Saisinko käeltä kielen. Kukkua käkesin kälkö, Lintu lauloa lupasin; Saisinko käeltä kielen, Kukkujalta kulkkutorven, Kukkuisin jokaisen kuusen, Joka lehto leikin löisin. Tuolla kukkuisin kovemmin, Kuss' on kurjat kulkemassa, Vaivaiset vaeltamassa, Huolelliset horjumassa, Martahat matelemassa. Mistä tunnen huolellisen? Tuosta tunnen huolellisen: Huolellinen huokoavi, Huoleton huhuelevi.
Ei näkö tarkinkaan Sarpedonin muotoa oisi tuntenut tuolt', oli niin pölyn, hurmeen, peitsien peittoon peittynyt ylt'yli ruumis, pääst' ihan jalkoja myöten. Sankea temmellys sitä saarteli, kuin ometossa kärpäset kiehuu, kuss' ovat astiat lypsetyt täyteen, kun kevätaika on mailla ja kastaa kiuluja maito: tungos sankea noin sitä saarsi.
Joosefi jalo pakeni Kulki maalle kaukaiselle; Kusta jällen kulkeneepi, Kosk' oli vaipunu vihaaja Kurja kuollunna kuningas, Nopsasti Natsaretihin, Kotiin rientää retkeltänsä: Kuss' oli kuulian isäänsä, Autti työssä äitiänsä Veti vettä, kantoi puita, Autti tehdä astioita, Pelvoksi pahojen lasten.