United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Korskast' iski hän kekälesilmäns Ympäri kirkon morsiomiin: Morsiot vapisi, vaan vihan vimma Sulhojen rintoja karsi ja söi. Saarna kun kaikui, Pojarin orhi Sanoja kuunteli Pojari ei. Ylpeäll' orhill' ylpeä herra Hopeasatulall' istuvi vaan, Kultapa suitsist' orihin hohtaa. Kiireest' ain' alas kannuksihin Herra on kullan ompelehissa. Kasvot, kuin sydän, synkkä on yö!
Muill' on pitkät piipunvarret, Kopat kopran täytehiset; Minä tynkyllä typytän, Nahkavarrella naputan. Muut syövät murukaloja, Ja juovat olutpunaista; Minä kiiskiä kitustan, Vesilientä lippielen. Tiirin, liirin, tengan löysin. Tiirin, liirin, tengan löysin, Löysin uuen, löysin vanhan, Vanhan annoin vaimostani, Uuella orihin ostin, Orihilla tamman vaihoin, Tammalla talon asetin.
Sain verta venehen täyen, Kuuta kuusi kauhallista, Neki kaupitsin Wirohon, Sain rahoja viisi, kuusi. Niillä mä orihin ostin, Kultakukka lautasilla, Lähet länkien siassa; Siitä noiat vettä nouti, Siitä joivat juomaritki, Sekä lappoi Lappalaiset. Panin oron oikomahan, Harjan liina liukomahan Ajoin konstisti kotihin, Isosti ison pihoille, Rikki riihe'en rekeni, Aisat poikki portahasen.
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Lempo tänne lähteköhön oven suuhun seisomahan, nokianne nuohomahan, karstoja karistamahan! Eip' ennen minun isoni eikä valtavanhempani seisonut sijalla sillä, oven suussa, orren alla. Olipa sijoa silloin: tanhua orihin olla, tupa pesty miesten tulla, sopet luoa sormikasta, vaarnat miesten vanttuhia, seinät miekkoja laella.
Ampui kohta kolmannenki: kävi kohti kolmannesti, sapsohon sinisen hirven alta vanhan Väinämöisen; ampui olkisen orihin, hernevartisen hevosen läpi länkiluun lihoista, kautta kainalon vasemman. Siitä vanha Väinämöinen sormin suistuvi sulahan, käsin kääntyi lainehesen, kourin kuohu'un kohahti selästä sinisen hirven, hernevartisen hevosen.
Minä lennin löyhyttelin Yheksän meren ylitse, Meren kahen kainalotse, Kahen kaupungin lävitse, Kuuen linnan kuuluvitse, Niemelle nimettömälle, Saarelle sanattomalle. Siin' oli pikku huonehuinen, Jonk' oli ovi osman luista, Oviseinä orihin luista, Sivuseinä sirkun luista, Peräseinä petran luista, Laki lahnan suomuloista.
Mie sun nylen nyrkilläni, Piirrän peukaloisellani; Vien nahkasi Wiipurihin Saatan Saksan kaupunkikin. Saan sieltä sataiset markat, Tuhantiset tukkoelen, Viisi Wiipurin rahoja, Kuusi kultapenninkiä. Ostan olkisen orihin, Hernevartisen hevosen, Liinaharjan, liinahännän, Karjalan pystykapion. Ajan Kultalan kujihin, Rikki kultihin rekeni; Kulta kurski kulmilleni, Päälleni hopiat pärski."
Mieleni teki kotia, Tulla maille tuttaville, Kuss' olin ennenki elänyt, Aina muinenki asunut. Kysyin passia papilta: "Annas passi pappiseni; Pääsisin omille maille, Noille maille muinoisille, Kuss' olen ennenki elänyt, Aina muinenki asunut!" Pappi paljoa kysyvi, Kirkkoherra kiinnittävi, Mie vielä enemmän annoin, Annoin ainoan orihin; Sen sai pappi passistansa, Kirjastansa kirkkoherra.
Kanteletar III: 35. Antero ja Kaloniemen neito. Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Otti tallista orihin, Ratsun kultahan rakensi, Lähteäksensä käkesi, Mennä konnusta kosihin, Konnun kuulua tytärtä, Kalonienien neittä nuorta. Iso kielsi, emo epäsi, Kielsi veljet ja sisaret, Varottivat lähtemästä Kaloniemen neitosihin: "Ei sua suvaita siellä, Neittä ei anneta sinulle."
Metsän sulho, mies verevä, Korven korkea senikka, Otti tallista orihin, Valjasti valion varsan, Vaskisihin valjahisin, Hopeaisihin helyihin, Ajoi rannalle merosen Rautaisilla rattahilla, Tahtoi tyttöä merosta, Kosi lasta lainehesta.