United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ilma se virtasi huoneeseen, iloll' äänteli lokki rannalla leijaillen, kuvatyyn' oli lahti ja renkaiks rikkui vain, kun luodolla leikkiä löi kalaparvet. Lie hymy ollut, mi kirkasti nyt nuo riutuvat kasvot, riemun lie säde ollut, tai vain näyttikö siltä, koska jo hetken pääst' oli sammunut silmä ja rintaan painunut pää, elo lähtenyt riemuineen, suruinensa.
Mutta kun Risto alotti virren, niin sitten minäkin jo muiden kanssa siihen yhdyin. Ja kun venhe läheni meitä, hyppäsin minä kelan päälle seisomaan ja löin punasella piipun varrella tahtia, kun kaikki muut ponttuulla olijat veisasivat: Ymmärrys sinä meill' lainaa, rakkaus sydämiin paina, lihan heikkoudest' est', kaikesta pahast' meidät pääst'.
Vaan kuparissa jo kun vesi kiehui kiiltelevässä, hurmeet huuhtelivat, ihon voitivat välkkyvin öljyin, haavat aast'ajan yhdeksän väkevöitsemin voitein; laskivat vuoteeseen hänet, käärivät lauhkein liinoin pääst' alas jalkoihin, yli heittivät valkean raidin. Myrmidonit koko yön kera askelnopsan Akhilleun surmaa Patroklon suri vaikertain, valitellen.
Mutt' ei hevot raisut harpata hirvinneet. Liki reunaa sen kovin korskuin seisahtuivat, sill' oja eess' oli hirmuna, laaja laukata poikki ja muuten myös yli vaikea päästä, sill' ylen jyrkkään suistuva sen näet pääst' oli päähän kumpikin seinä, ja partaaseen asetettuna paalut 55 pitkät, kärkevät, joit' oli maahan poiat akhaijein taajaan iskenehet vihamiehen torjumiseksi.
Kulman allepa nyt kävi silmään kärkevä peitsi; 493 suljui pääst' ulos silmä, sen kuoppaan tunkihe tutkain, taas takaraivost' ulkoni; kaht' uros kaatuva kättään vain levähytti; ja Peneleos veti viiltävän miekan, kaulan kahtia iski, ja kenttään pää kypäreineen kiirien kirposi, silmässään yhä ankara peitsi.
Vaan nyt Deipyron ohimoon Helenos, liki syöksyin, Thrakian-miekallaan isoll' iski, ja pääst' etähälle viskautui kypär' irti, ja maasta sen korjasi kohta muuan Akhaian mies, vilinässä kun vieri se jalkain; mutta jo silmiä kaatunehen yö kaamea kattoi. Tuon näki tuskakseen sotaärjyinen Menelaos, uhkaten tuimaa peistä hän nosti ja päin kävi; joustaan jouduttaa Helenos koki vastaan, valtiassynty.
Ei näkö tarkinkaan Sarpedonin muotoa oisi tuntenut tuolt', oli niin pölyn, hurmeen, peitsien peittoon peittynyt ylt'yli ruumis, pääst' ihan jalkoja myöten. Sankea temmellys sitä saarteli, kuin ometossa kärpäset kiehuu, kuss' ovat astiat lypsetyt täyteen, kun kevätaika on mailla ja kastaa kiuluja maito: tungos sankea noin sitä saarsi.
Pääst' ei Kebrioneen käsi Hektorin päästänyt irti, jalkaa Patroklos veti taas; väkevästi jo muutkin taisteli vastakkain, kera iliolaisten akhaijit.
Niin, siellä istui Aino pianon ääressä ja lauloi juuri kuin hänelle: "Ma ikkunassain näen sun, Oi armas ystäväni mun, Ja varjos mulle tuttu on, Vaan sisään pääst' on mahdoton." Ylioppilas hypähti alas penkiltä. "Näkiköhän hän nyt todellakin minut?" sanoi hän itsekseen, "hm enpä minä suinkaan olekaan hänen 'armas ystävänsä', mutta sisään täytyy minun päästä!"
Kukkain keskeltä nous veli armas nyt, sisartansa kutsui hän sekä lausui nauraen, mut vakavasti: »Hanna, ma hetken pääst' ehk' en sitä lausuisi, nyt sen kerron ma kuullakses, ett' auvostain osan saisit. Mun jo Mariia on, ei tuo korskea, pöyhkä Mariia, vaan hyvä, lempeä, kaunis, kaikittain sulosampi, kuin mitä kertoi hän, paremp', armaisemp', ihanampi.