United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ahaa, sanon minä, vaikkei minulla ole aavistustakaan siitä, mitä varten kaikki tämä tapahtuu. Toivon parasta ja pelkään samalla pahinta. Mutta kun isä hetken päästä ottaa punaisena hehkuvan ongen piipusta ja kastaa sen pesuvatiin, jossa se räsähtää ruskean vihreäksi, pääsee minulta nauru ja isäkin myhähtää, kun sanoo: Katsohan veitikkata, minkä näköiseksi meni. Nyt se on valmis.
Se lapsianne salli kirkolla kastaa, antoi akkojen vaeltaa rippiin ja messuun ja semmoiseen saastaiseen menoon eikä ollut miestä estämään omaa vaimoaankaan Ristin-Kiesusta kumartamasta. Salaa lie tehnyt sen vaimo, ja salaa tekivät sen monet muut, mutta siinä sen miehen näki, näki heikon ja nahjuksen. Pian olisi käynyt meille niinkuin on käynyt monelle heimolle Inkerissä ja Aunuksessa.
Herra mulle myöskin osoittaapi Toivon kulta kirkkahan sen päivän, Jolloin Messias on vuoriloilla Juudan astuva ja Samarian Kaupungeissa sanan kaikuu saarna: Totuus kylvää kulta siementänsä, Jota kastaa siunauksen kaste.
Sanani siitä, mitä muistan, käypä täst' asti lyhemmäksi on kuin lapsen, min kieltä kastaa vielä äidinrinta. Ei siksi, että Valkeudella tuolla muut' ois kuin näkö aina yks ja sama, ijäti se, mik' ollut on se ennen. Mut silmäni, mi katsoessa vahvoi, tuon Yhden katsannon niin mulle muutti, kun sillä aikaa itse muutuin minä.
Tuoss' on se, ilkeä kuin rupikonna Tään seudun kauniin rodun keskellä. Tuon äiti sulle laittaa, oman kuvas, Ja käskee sun sen kastaa tikarilla. AARON. Kirottu alju! Niinkö musta halpaa? Ei, pullosuu, sin' olet kaunis kukka! DEMETRIUS. Mit' olet sinä tehnyt, konna? AARON. Sen, Mit' et saa sinä tekemättömäksi. CHIRON. Teit äidillemme, konna, tuhotyön. AARON. Tein äidillesi, konna, uho pojan.
Katseli säälien hänt' uros askelnopsa Akhilleus, näin sanat siivekkäät tulijalle jo laati ja lausui: "Miksikä itket, Patroklos, kuin tyttönen pieni äidin jälkeen juostessaan, syliss' istua tahtoin, tarttuu liepeeseen, emon kiireet askelet estää, kyynelsilmin katsoo, ett' emon pakko on ottaa: noin sinun, Patroklos, vesikarpalot poskeas kastaa. Myrmidoneilleko tuot mureviestiä siis tahi mulle?
NARRI. Tämä on sopiva yö jäähdyttämään porttoa. Lausun pienen ennustuksen, ennenkuin lähden: Kun pappi ei työssään oppia vastaa, Kun maltaans' olvuri liiaks kastaa, Kun herrat räätälin tointa hoitaa, Kun porttoja poltetaan, ei noitaa, Kun kaikki tuomiot oikein käy, Kun velallist' ylimyst' ei näy, Kun kielill' ei asu parjaus Ja markkinoilla ei varkaus, Kun korkuri kultiaan ei peitä, Kun portot teettävi temppeleitä, Niin silloin mahtava Albion Isossa sekasorross' on: On silloin aika ken elää, näkee Ett' ihminen jaloin käydä käkee.
Hän kuitenkin vielä yritti, vaan päästyään jonkun matkan hän yhtäkkiä humahti kuin pohjattomaan lumihautaan, jossa ei jalka vastinetta tavannut. »Turhaa onkin! Sinä, äiti olet siellä, missä on rauha, riemu ja kirkkaus ja missä sinulla ei ole valtaa eikä tahtoa kastaa sormenpäätäsi veteen, lieventääksesi niidenkään tuskia, joita olet rakastanut.»
"Lapsi parkani," sanoi hän surkutellen, "mikä käsitys sinulla on autuaitten pyhyydestä? Se on ylpeys eikä hurskaus, tyttö, joka täällä erottaa meidät toisistamme. Minä uskon varmaan, että olisi huokeampi puhutella taivaan suurinta pyhää, kuin monta syntis-raukkaa maan päällä. Etkös muista, kuinka Herra itse antoi syntisen vaimon suudella ja kyynelillä kastaa jalkojansa?"
Antamatta kastaa itseänsä hyvin moni luopuu laitoksesta, palaa uskoveljiensä luo jatkamaan säännötöntä elämäänsä ilman mitään varsinaista elintehtävää, ja ainoastaan vähäinen osa ilmoittautuu saamaan kasteen opetusta ja tulee kastetuksi. Tämä surettava kokemus saadaan täälläkin tämän kansan keskuudessa, joka vielä vaeltaa Mooseksen peite silmillänsä.