United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !


Välskäri kuiskasi majurin korvaan: "Antakaa tytön hoitaa sairas, tässä näkyy olevan hellä kohta". "No, saat hoitaa sairaan, mutta niinkauan kunnes sairas paranee, tahdon minä käydä joka päivä katsomassa kuinka hoidat", lausui majuri. "Voi kuinka hyvä te olette, herra majuri, kun vielä lupaatte käydä meillä jokapäivä", huudahti Anna, lankesi polvilleen ja syleili majurin jalkoja.

Mutta hirret, tue ja kaikki, mikä ei kohonnut joitakuita jalkoja ylemmäksi maanpintaa, makasi lumen alle hautautuneena. Yksi ainoa ura, tuskin kyllin leveä reen jalaksille, osoitti parin jalan paksuisella lumella peitetyn maantien suuntaa.

Tuskin jalankaan korkeudella marmorilattiasta oli korkea, paksusta tammesta tehty vuode, johon muutamia peitteitä oli levitetty. Vain kallisarvoinen purppuramatto, joka verhosi jalkoja, ja vuoteen eteen asetettu, kullatuilla kynsillä varustettu jalopeurannahka vandaalikuninkaan lahja Afrikasta , ilmaisivat sairaan kuninkaallista arvoa.

Siiwoton, ymmärtämätön korjuu ja muullosti joku sisällinen wika on syy tämmöisiin haawoihin. Jos haawa on jalkapuolessa, niin jalkoja ei saa käymisellä waiwata, eikä muutenkaan alhaalla pitää, waan yhtä korkialla peräpuolen kanssa wuoteella tahi istualla.

Jalkoja hieroessani uskalsin everstiin luoda tuskallisen, kysyvän silmäyksen, mutta pöyristyen käänsin oitis katseeni toisaalle. Hän oli kuolon-kalpeana, suonen-veto oli hänen kasvonsa saattanut kamalan-näköisiksi. Huulet olivat lujasti puristuneet yhteen ja silmät tuijottavina.

Vaivalla pääsee Kukkelman nyt keinutuoliin, omatekoiseen mielipaikkaansa, jossa on niin mukava keinutella ja miettiä ... tuumiskella kaikenlaisia maailman asioita ... pitkinä iltapuhteina. Siihen hän kapuaa, auttaen itseään käsillään ylös, sillä jalat eivät yksinään jaksa. Märkä päällystakki on hänellä vielä yllään. Jalkoja pakottaa hirveästi ... ja kyttyrää ja koko selkärankaa.

Nähdä keisarin ja keisarinnan lattialla ryömien pesevän köyhäinkodin ukkojen ja akkojen jalkoja, eikös se ole kaunis vertauskuva maallisen majesteetin pienuudesta ja vähäpätöisyydestä jumalallisen edessä. Meno, tapa. Voidakseen ihmisten eteen polvistumalla tahtoa näyttää nöyryyttä, täytyy tuntea itsensä jokseenkin ylennetyksi. Minun mielestäni ei ajatus tässä juhlamenossa ole erittäin nöyrä.

Virkki ja kaunoiset koht' aukoi arkkujen kannet, kakstoist' arkuistaan ihanaisia vaippoja katsoi, raitia myös kakstoista ja peittoa pehmeävillaa, yhtäpä mont' ihokasta ja viittaa viel' ylen sorjaa, kultaa punniten otti talenttia kymmenen, kolmi- jalkoja kaksi ja neljäpä taas pesumaljoja, kauniin myös pikarinkin, jonka hän lahjana Thrakian miesten airutmatkall' ammoin sai; sitäkään edes ei nyt säästänyt vanhus säilöissään; halu vain oli hällä polttava noudantaan pojan rakkaan.

Sinulla on kunniasanani, lausui hän, ja toistamiseen lahjoitan minä sinulle henkesi. Haavoitettu lankesi polvilleen ja suuteli pelastajansa jalkoja, mutta d'Artagnan, jolla ei enää ollut mitään syytä viipyä niin lähellä vihollista, keskeytti itse nämä kiitollisuuden purkaukset. Henkivartija, joka ensi laukauksen perästä oli palannut leiriin, oli siellä kertonut neljän toverinsa kaatuneen.

Katukäytävän laidalla, missä katu viertää, makasi epätasaisilla kivillä, pää jalkoja alempana, vanhanpuoleinen, punapartainen ja litteänenäinen vanki harmaassa mekossa ja samanvärisissä housuissa. Hän makasi selällään, kädet levällään, joiden päällä näkyi teerenpilkkuja, ja pitkien väliaikojen perästä veti henkeä korkean ja leveän rinnan nytkytellessä.