United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan Sarpedonin aimon pois jalot kumppanit kantoi kamppailusta, ja tuskaa suurt' ase ankara tuotti laahaten jälkeen; muistanut ei, ei keksinyt kenkään 665 keihässaarnea temmata pois, jott' astua voinut sankari ois, iso niin oli kiire ja varjelutouhu. Kamppailustapa toisiapäin varusääret akhaijit kantoi Tlepolemon; näki tuon jumalainen Odysseus, siitä jo julmistui sydän sankarin rohkearinnan.
Vaan kaikk' ottelemaan Lykian mene, käske sa miesten päälliköt ensin, saapumahan Sarpedonin suojaks. 496 Sittenp' itsekin varjellos mua viiltävin vaskin. Sill' ikipäiväiseksipä jää häpeäksesi totta, herjaks ainaiseksi, jos annat akhaijien riistää mult' asevasket vain, kun laivojen luo minä kaaduin. Siis pysy vahvana, kannustain myös kaikkia muita."
Virkki, mut vastannut ei Hektor heiluvaharja, vaan ohi syöksyi kiihkoissaan, heti jotta jo kerkeis torjumahan urot Argos-maan, monet hengeti lyömään. Tuonnepa kumppanit saattoivat Sarpedonin aimon varjoon aigiinkantaja-Zeun jalovartisen tammen. Reidest' urhon nytpä jo tempasi saarnisen peitsen pois Pelagon väkivoipa, jok' urhon ol' ystävä rakkain.
Kuuli, ja totteli koht' isän käskyä Foibos Apollo. Taistelon telmeeseen hän laskeutui laelt' Idan, alt' asetuiskeen pois heti vei Sarpedonin aimon kauas virran vierivän luo, pesi sankarin siinä, voiteli ambrosialla ja taivahisin puki vaattein, saattajat nopsat nuo, Unen hälle ja Kuoleman, kutsui, kaksoisveljekset; hepä joutuen tuonne jo veivät maahan viljavahan, Lykiaan hänet kantaen laajaan.
Mut taistoa tuimaa taukoamatt' yhä seurasivat Zeun loistavat silmät; tarkkasi taistelijoita ja mielessänsä hän mietti surmaa Patroklon, ajatellen toisa ja toisa, taistoon valtahiseen joko vaivuttaa hänet kohta loistava Hektor aimon sais Sarpedonin ääreen vaskellaan terävällä ja riistää hält' asun uljaan, vai tuhon ankaran oisko hän iskevä viel' useampiin.
Sarpedon etuvarjeeseen käsin iski nyt vahvoin, tempasi vain, ja se irtautui ihan kaikki, ja muurin päällys paljastui, monen tulla nyt tie oli auki. Päin samall' Aias riensi ja Teukros. Laski jo nuolen kannikehihnaan kaunoiseen Sarpedonin kilven Teukros, rintaa kohti, mut torjui Zeus tuhosurman suojaten aaluvataan, jott' ei liki laivoja sortuis.
Vaan sinä, sen sanon, surmas saat sekä turmion mustan multa ja peistäni maistain maass' olet kohta ja maineen tuotat mulle, ja saa uveuljas sielusi Hades." Noin nimes Sarpedon, vaan peitsen saarnisen nosti Tlepolemos; yht'aikaa päin ase valtava kiiti sankarin kummankin; Sarpedonin peitsipä sattui kaulan keskeen; tunkeutui läpi vihlova tutkain, laskihe kuolon kaamea yö yli kaatuvan silmäin.
Virkki, ja iskeytyi suru mieliin iliolaisten suunnaton, talttumaton, näet kaupunginp' oli turva Sarpedon, mies vaikk' oli vieraan maan, iso joukko häll' oli johdossaan, ja hän uljain heist' oli taistoon. Karkasivat jo akhaijeja päin, etumaisena Hektor kuoloa kostaakseen Sarpedonin.
Saartavan pelkäsi myös uromielten iliolaisten, joit' iso, rohkea joukko jo ryntäsi päin ojopeitsin; pois hänet, vaikk' oli sankari suur', ylen aimo ja uljas, luotaan torjui nuo, ja hän väistyi häätyen taapäin. Riehui noin väkitöin urot keskell' ottelon tuiman. Tlepolemos, vesa Herakleen, jalo, korkea koolta, salliman viemänä kohtasi nyt Sarpedonin aimon.
Multa jo rakkain sankari sortuu, poika Menoition Patroklos Sarpedonin surmaa. Toisa ja toisakin päin nyt tuota jo mieleni miettii: pois elävältäkö vien Lykiaan, maan viljavan ääriin, temmaten tanterehelt' iki-itkua tuottavan taiston, vai hänet vaivuttaa jo Menoition aaluvan annan?" Here, valtiatar vakasilmä, nyt vastasi hälle: "Hirveä Zeus, Kronossynty, mi nyt sana suustasi lähti?