United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tullut akhaijein näät oli laivain luo merinopsain tyttären noutaakseen kera lunnahien luvutonten Khryses; sauvalleen asetettuna lehvät Apollon kultaiselle, hän pyysi akhaijien kaikkien eessä, itsepä Atreun poikien muist' yli, kansojen päitten: "Atreun poiat ynnä te muut varusääret akhaijit!
Vaan miten tauottaa sinä miesten taistelon mielit?" Poikapa vastasi Zeun, isovalta Apollo, ja lausui: "Meidän on kiihtäminen hevonsuistajan Hektorin into, että hän yksin käy ja akhaijin haastavi jonkun tuimaan kamppailuun, väkiveikkaan mies kera miehen. Kunnian kannustaissapa kai varusääret akhaijit laittavat miehen mittelöhön kera Hektorin aimon." Virkki, ja myöntyi myöten Athene päilyväsilmä.
Kaikki te jääkää siis nyt vain, varusääret akhaijit, kunnes on Priamolt' iso Ilion vallata voitu."
Muuall' ei ole vaarana niin väki rohkea Troian, 49 vaikk' ovat tulleet laumoittain yli mahtavan muurin; heidät torjua voi toki pois varusääret akhaijit, vaan sitä suuremp' uhkaamass' on vaara ja turma, kuss' etumaisena Hektor kuin tuli riehuva rientää, poikia korkean Zeun joka kerskailee olevansa. Siis joku taivahinen sydämeenne nyt intoa pankoon vahvana seista ja innostaa kera muitakin.
Vaan Sarpedonin aimon pois jalot kumppanit kantoi kamppailusta, ja tuskaa suurt' ase ankara tuotti laahaten jälkeen; muistanut ei, ei keksinyt kenkään 665 keihässaarnea temmata pois, jott' astua voinut sankari ois, iso niin oli kiire ja varjelutouhu. Kamppailustapa toisiapäin varusääret akhaijit kantoi Tlepolemon; näki tuon jumalainen Odysseus, siitä jo julmistui sydän sankarin rohkearinnan.
Hektor virkkoi noin välimaall' esirintain: "Troian kansa ja kaikki te myös, varusääret akhaijit, kuulkaa, kun minä lausun nyt, mitä mieleni laatii. Täyttyä sallinut ei valan korkea Zeus Kronossynty, nurjana kumpaisillekin vain sodan jatkua sallii, kunnes kaatuks saatte te kaunistornisen Troian tai merenlaskija-laivain luo masenette jo itse. Vaan valioimmat teiss' urot kaikkien onhan akhaijein.
Virkki ja rintaan Peisandron heti viskasi peitsen; maahan vieri hän vaunuiltaan, selin kenttähän sortui. Hippolokhos alas hyppäsi, vaan hänet maassa hän kaatoi, iskien miekallaan käsivarret poikki ja kaulan, miesvilinään hänet potkaisten kuin pyörivän pölkyn. Siihen, taajimpaan sotarintaan heittäen heidät syöksyi sankari päin, kera muut varusääret akhaijit.
Siis sinä nyt nopeasti riennätä, nosta jo kamppailuun hiuskaunot akhaijit, taas ett' iliolaisia päin minä käyn, koetankin, vieläkö vain halu lie liki laivoja yöpyä heillä. Mutt' iloll' ehkäpä kai moni polvia sois lepäyttää, pois kahakasta jos päässyt lie väkipeitseni välttäin." Noin hän virkki, ja riemastui varusääret akhaijit, kun vihan mielestään jalo jätti jo Peleun poika.
Niin urot erkanivat, meni Aias akhaijien keskeen, Hektor iliolaisten luo; ilo ilmahan raikui, kun eloss' ennallaan hänen keksivät saapuvan, päässeen Aiaan voiman alta ja kätten torjumatonten, saattivat kaupunkiin uron, jonka jo sortuvan luultiin. Tuonnepa Aiaan taas Agamemnonin luo jumalaisen veivät, voittajan riemukkaan, varusääret akhaijit.
Nähdessään Helenen he nyt astuvan tornia kohti toisilleen sanat siivekkäät jopa kuiskivat hiljaa: "Ei ole kumma, jos voi polon pitkän kärsiä vaimon 156 moisen vuoks urot Troian kuin varusääret akhaijit. Kuin jumalattaret itse hän kaunis on, katsoa ihme. Vaan kotimaalleen matkatkoon, ylen sorja jos onkin, turmaks älköön meille ja lapsillemmekin jääkö!" Kuiskivat noin.