United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eip' ois ennen saattanut koskaan noin soramultiin sortua tuo kypär' uhkeatöyhtö, näät jumalaisen Akhilleun pää sitä suojana kantoi sorjall' otsallaan; vaan nytpä sen Hektorin päähän siirsi jo Zeus; liki häntä jo näät oma kuolema liikkui.
Virkki, ja totteli riemahtain kehotusta Akhilleus, Peitseen kärkevähän nojaellen siinä hän seisoi, 225 vaan jumalaisen Hektorin luo heti riensi Athene; Deifobon jalo häll' oli muoto ja miehevä ääni, astuen aivan luo sanat siivekkäät jo hän virkkoi: "Veljeni, nyt kovin ahdistaa sua nopsa Akhilleus, ympäri Ilionin sua kiitävin askelin vainoo. Vaan hänet kohdatkaamme jo seisoen horjumatonna!"
Vetoan sinuun hyveen nimessä, mi liittoon vaatii kunnon ihmisiä. Yks nimi mun viel' oisko mainittava? Niin toivoo, tahtoo ruhtinatar , hän, Eleonora, ystäviks sois meidät. Oi, täyttäkäämme hänen toivonsa! Luo jumalaisen yhdess' astukaamme omistain hälle kaiken pyrintömme, hänelle teon arvokkaimman tehden.
Mutt' ei talttunut silti huoleni Herakleen, jumalaisen poikani, vuoksi, turmaa tuumien kun sinä Pohjoisen avull' ilmat raivoon nostatit kaikki ja taa meren aution kauas sait hänet kantaumaan, Kos-saaren kansavan rantaan. Vaan hänet varjelin sittenkin sekä vein hepokuuluun Argos-maahan taas, monet vaikk' oli vaikeat vaiheet.
Virkki ja läks etumaisna Poseidon suortuvatumma luo kehävallin korkean tuon, jok' ol' iliolaisten ynnä Athenen luoma ja Herakleen jumalaisen turva, kun tullessaan meren tursas sankarin saattoi rannalt' eemmäs karkkoamaan yli tanteren taapäin.
Mutta nyt virkkoi taas sotaärjyinen Diomedes: "Kumppanin koska te siis valikoida mun itseni suotte, saattaisinko ma unhottaa jumalaisen Odysseun, joll' ylen on sydän uskalias sekä miehevä mieli vaikeat voittamahan, myös suosio Pallas Athenen? Hän jos on toisena, niin läpi valkean leimuavankin taas palajamme me; häll' oveluudess' ei ole vertaa."
Moiset on tehnyt hän teot, joita, ma luulen, akhaijit kauan muistelevat; tuhot niin isot meille hän tuotti. 52 Vaan mene valkaman äärtä ja Idomeneus sekä Aias kutsuos joutuisaan; jumalaisen Nestorin luo taas käyn minä, pyydän nousemahan, luo ehkäpä lähtee vartioparvien reippahien, siell' antavi ohjeet.
Kumminkin minä myönnän, että minä arvelematta käyttäisin valhetta hyväkseni, jos minä valheellisuuden kautta toivoisin pääseväni pitemmälle kuin suuresti ylistetyn jumalaisen totuuden, joka, jopa itse Platonkin mielestä, on sukua maallisen kauneuden kanssa, mutta useasti näyttää olevansa yhtä hyödytön, kuin viimeksimainittukin, sillä kaunis ja hyödyllinen ovat tuhannen kertaa ristiriidassa keskenään ja ainoastaan kymmenesti sopusoinnussa.
Kirkkahammat vielä opetukset Tulvailivat hänen huuliltansa. Kansa kaikki kuuli ensi kerran Jumalaisen rakkauden ääntä, Jonka kosketusta joka rinta Sykähteli, aaltoeli kilvan, Pidättäen koska hengitystä Korkeinta armon julistusta Ahmiellen äänetönnä istuit.
Nyt tahdoin tutkia ma tarkkaan metsän tuon jumalaisen, kirjavan ja sankan, mi kaihti katsehelta aamun uuden. Siks viipymättä jätin reunan jyrkän ja verkkaan, verkkaan, tasamaata kuljin taholta jokaiselta tuoksuvata. Suloinen ilma, jok' ei muutu koskaan, otsaani onnellista leyhytteli hyväillen, hiljaa, niinkuin tuuli lempee,