United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koht' uros yltäsi nyt Khromion ja Ekhemmonin, poiat Dardanon-heimoisen Priamon, saman valjakon tuomat. Karjaa raatelemaan kuin viidakon nurmea syövää leijona syöksähtää, härän, hiehon ruhtovi niskat: vaunuiltaan alas kummankin noin Tydeun poika tuimana, torjumatonna jo syöksi ja heilt' asun riisti; valjakon kumppanit kuljettaa sai laivojen luokse.
Kiitäen Meriones Akamaan sai kiinni, kun juuri nousi hän vaunuilleen, olan oikean iskien puhki; vaipui vaunuiltaan uros, silmiä synkeys kietoi.
Vaan asu kanssani vaihda, ja tietkööt katsojat kaikki taattojen aikuisen meill' olleen ystäväliiton." Virkkaen noin alas vaunuiltaan urot hyppäsi maahan, kätteli toinen toista ja tarjosi ystäväturvan. Glaukos-urholt' ottikin siin' älyn Zeus Kronossynty, jott' asun kultaisen hän vaskisehen Diomedeen, yhdeksän härän hintaiseen sata maksavan vaihtoi.
Kuin raju karjaspää avoväyläisell' ulapalla laivaan lyö yli parraspuun, väkituuli kun vääntää, kuohuun korkeimpaan joka saa meren ärjyvät aallot: niin väki Troian riens yli muurin raikuvin huudoin, kiihtivät päin hepojansa ja keihäin kärkeväpäisin alkoivat kukin vaunuiltaan liki laivoja taiston; taaspa akhaijit laivoiltaan yli tummien keulain mittavin puolustautuivat meritaistelokeihäin, tangoin rengasvartisin, joiss' oli vaskea kärki.
Hällepä vastasi näin Diomedes urhea jälleen: "Seista ma aion kyllä, en väistyä, vaan vähä siit' on hyöty, kun pilviennostaja-Zeun halu kerran on voittoon iliolaisia ennemmin kuin meitä nyt auttaa." Virkki; ja vaipuen vaunuiltaan tuta sai hänen peistään ruhtinas Thymbraios, vasen kuss' oli ryntähän näppy. Vaan asemiehen kaasi, Molionin aimon, Odysseus.
Vastaan vaunuiltaan Patroklos karkasi, keihäs kourassaan vasemmassa, mut oikeahanpa hän koppoi 734 välkkyvän, särmikkään, kädentäyteisen kiven maasta, viskasi sen, ei vitkaillut, väkevästi hän kohti; eik' ohi mennyt, vaan ajomieheen Hektorin sattui, Kebrioneen, Priamon aviottoman aaluvan, otsaan tuo kivi viiltäväsärmä, kun juuri hän ohjia hoiti.
Virkki, ja vaunuiltaan Sthenelos heti hyppäsi maahan, astui luo, veti pois olast' urhon vinheän nuolen; pulppusi vain pukineen punossilmukkain läpi hurme; turvasi noin sotaärjyinen Diomedes Atheneen: "Oi tytär aigiinkantaja-Zeun, väkiverraton, auta!
Virkki, ja viisas neuvopa tuo oli Hektorin mieleen; maahan vaunuiltaan hän karkasi koht' asehissaan, noin sanat siivekkäät jopa vastasi hälle ja lausui: "Seisota, Pulydamas, tähän kaikki nyt sankarit parhaat; itsepä tuonne ma käyn eturintaan riehuvan taiston. Taas heti riennän tänne, kun antanut vain olen käskyt."
Kohtapa huomasi tuon Menelaos, mies sotimieli, kuink' eturinnass' asteli noin hän askelin aimoin; niinkuin leijona riemastuu, kun on tiell' iso riista kaattuna, kalliokauris tai hatasarvinen hirvi; sen peto nälkiynyt himoll' ahmii, vaikk' ajoparvi vainoten kimppuun käy, rajut koirat, pyytäjät reippaat: riemastui Menelaos Aleksandron jumalsorjan silmin nähdessään, tilin alle jo koituvan konnan, vaunuiltaan asevarjehineen heti karkasi maahan.
Suistui vaunuiltaan uros, kalskuen soi sopavasket paistavat, hohtelevat; hevot juoksijat heittihe syrjään, hältäpä itseltään pian raukeni henki ja voima. Karkasi Aineias heti maahan, kilpi ja keihäs valtava suojana, ruumist' ett' ei veisi akhaijit.