United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Itsepä rientäen eellä mä käyn sekä teen sileäksi tien hevosille ja karkkoamaan ajan urhot Akhaian." Virkki ja sai sotalaumojen pään taas intohon tuimaan.
Hakattiin, survottiin, pistettiin ja lyötiin ympärilleen mielettömällä raivolla, milt'ei tuntematta vihollista ystävästä; ja jokainen komentosana hämmentyi indiaanien hurjiin sotahuutoihin ja heidän torviensa tuimaan toitotukseen, jonka välistä toisinaan jyrähti sotajumalan rummun hirveä ääni. Kauheimpana raivosi kamppaus jälkijoukossa, jossa Alvarado ja de Leon olivat komentajina.
Käske istumahan väki Ilionin sekä kaikki akhaijit, itse akhaijein uljain mies sinä kanssasi haasta tuimaan kamppailuun, väkiveikkaan mies kera miehen; 51 eip' ole kuolla sun viel', ei kohtalos täyttyä säätty; kuulin sen jumaloilta ma juur' ikiaikahisilta."
Jäätyään yksin alkoi Kirila Petrovitsch kävellä edestakaisin lattialla tuimaan viheltäen; "Voiton huudot kaikukohot". Tätä vihelsi hän aina ollessaan mielenkiihkossa. Pian sai hän nähdä Andrei Gavrilovitschin talon. Vastakkaiset tunteet riehuivat hänen sydämessään. Kostonhimo ja vallanpyynti tukehuttivat osaksi hänen paremmat tunteensa. Mutta ne pääsivät kuitenkin lopulta voitolle.
Kirila Petrovitsch käveli edestakaisin laattialla ja vihelsi tuimaan: "Voiton huudot kaikukohot". Vieraat kuiskailivat keskenään; ispravnikka näytti konnalta; ranskalaista ei löytynyt. Ehkä oli päässyt piiloon saatuaan varoituksen. Mutta keltä ja kuinka? se jäi salaisuudeksi. Kello löi yksitoista, eikä kenenkään mieleen tullut nukkuminen.
Vaikkakin tottuneena tuimaan kohteluun Félicité paheksui rouvan menettelyä, mutta unhoitti sen sitten. Hänestä tuntui vallan luonnolliselta, että äiti surressaan tyttärensä kohtaloa joutui noin pois suunniltaan. Ja olivathan nuo molemmat lapsukaiset yhtä tärkeät; hänen sydämessään piilevä side yhdisti heidät, ja heidän kohtalonsa tuli olla sama.
Voi, mua kurjaa, kuinka säikähdin ma, kun minuun tarttui hän ja virkkoi: 'Ehkä et luullut logiikkaa mun ymmärtävän! Luo Minoksen mun vei, mi kahdeksasti selkäänsä tuimaan hännän kiersi, virkkoi sit' ensin purtuansa raivoisasti! 'Tää vilpin tuleen vikapää on! Niinpä nyt kadotettuna sa näät mun täällä, puvussa tässä, jossa kuljen, kärsin.»
Voi, mua kurjaa, kuinka säikähdin ma, kun minuun tarttui hän ja virkkoi: 'Ehkä et luullut logiikkaa mun ymmärtävän! Luo Minoksen mun vei, mi kahdeksasti selkäänsä tuimaan hännän kiersi, virkkoi sit' ensin purtuansa raivoisasti! 'Tää vilpin tuleen vikapää on! Niinpä nyt kadotettuna sa näät mun täällä, puvussa tässä, jossa kuljen, kärsin.»
Varmaan laivat varjelisitte te miehinä taistelemalla! Mutta jos ei nyt teill' ole taistoon tarmoa tuimaan, niin tänä päivänä tallata saa meit' iliolaiset. Voi, näyn kumman minkä jo silmäni nää näkevätkään!
Mut tässä varro, lohdutu, ja henkes väsynyt virkistä taas toivoon hyvään, näät en sua jätä tuimaan tuonelahan.» Hän poistui luotani, tuo armas taatto, jäin siihen epäröimään, sillä jyrkät, sotivat »jaa» ja »ei» mun aivoissani. En kuulla voinut, mitä haastoi heille, mut kauan ei hän heidän kanssaan ollut, kun kaikki kaupunkihin rientää, syöksyy.