United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuulkaa nyt, mitä hän sanoo: hänellä ei ole rahoja! Oh, minkälaisia pettureita kaikki nämä ryssät ovat. Vaan varro, varro, herra rajupää! Täti kulta, tulkaas tänne minulla on teille jotakin kerrottavaa". Saman päivän illalla huomasi luutnantti päältään riisuessaan, vyönsä yläreunan, tuon vyön, jota hän aina piti vyötäisillään, olevan aukiratkotun sormen pituudelta.
KAARLO. Kaikessa tapauksessa et sinä ole ensimäinen narri, jonka hän on pauloihinsa kietonut. LIINA. Kaarlo! Minä käyttäydyin sopimattomasti tänään. Tohtori on jo antanut anteeksi; nyt et sinäkään saa olla suuttunut. Täällä haetaan tohtoria, tulkaa heti paikalla. VARRO. Toivon että suotte anteeksi. Hyvästi! Hyvästi.
Ja minä kuin luulin sen syyksi että käytin kresoottia hampaisiini. Missä rouva on? KATRI. Huoneessaan. Mutta ei taida olla hyvä häiritä häntä. RIIKKA. Miksikä ei? RIIKKA. Vieraitako? RIIKKA. Onko hän tullut kipeäksi? RIIKKA. Mutta mikä sinua vaivaa ihminen? KATRI. Neiti kai tietää, että rouva ja tohtori Varro ovat kirjeen vaihdossa? Neiti Anna on kirjeiden kuljettaja.
Sentähden minä, ystävänä ja kokeneena miehenä, neuvon sinua antamaan enemmän arvoa perheonnelle kuin raittiusasialle. KAARLO. Luuletko ettei vaimoni suosi raittiutta? VARRO. En suinkaan, vaan rakenna ensin perheonnesi, niin siitä saat uutta intoa muille pyrinnöillesi.
VARRO. Onnettomuuteen? En suinkaan, päin vastoin kerron teille onnellisen tapahtuman. Sisarenne ja minä olemme kihloissa. LIINA. Mitä sanotte! Oletteko te ja Anna kihloissa? VARRO. Olemme, eikä tyttörukalla ole mitään aavistusta Kaarlon onnettomasta himosta. Jos teidän nyt vaan onnistuisi taivuttaa miehenne muuttamaan kaupungista, kävisi kaikki hyvin.
VARRO. Mutta suloisella tavalla; ilmoittaen meille oikean koston työn. ANGELO. Teidän oivallista veljeänne kohtasi niinmuodoin tragillinen loppu? VARRO. Tämä oli tapaus: Vankeudestansa vapautettuna vihdoin, pyrki hän tulisella halulla kotoansa kohden, päästäksensä syleilemään suojattomia lapsiansa.
VARRO. Se olet sinä, joka voit oman surusi keskelläkin iloita; mutta minä en ainakaan tällä haavaa ole hauskimmalla hatulla. Mutta kuka käskee minun tunkemaan joka paikkaan nokkaani. KAARLO. Mitähän sinulle velihopia nyt sitte on tapahtunut, koska noin puhut? VARRO. Minulle on huomautettu että tästä paikasta on viisi hirttä poikki, mutta hyvin hienosti, hyvin hienosti.
LIINA. Hyvästi, Leo! Muista aina Luojaas, pidä hänen käskynsä ja hän siunaa sinun päiväs. LEO. Minä kiitän teitä, kiitän kaikesta, kaikesta, ja toivon teille ikuisen onnen ja rauhan! Oi, enemmin en jaksa nyt lausua, mitä kiitollinen sydämmeni kuiskaa! LIINA. Olkoon jo kylliksi. Kas tässä mun käteni. Hyvästi! LEO. Ikuisesti hyvästi, ylistettävä nainen! ANTON. Varro, mies! LEO. Mitä aiotte?
Jos minä taas annan aihetta eripuraisuuteen perheessä, niin olen pahoillani ja pyydän anteeksi. Niinhän se on, että mies naituaan tulee vieraaksi ystävillensä. OORTTA. Siinä tapauksessa pitäisi teidän naida, herra tohtori, uudestaan. Se olisi parasta teille sekä ystävillenne. VARRO. Jos vaan tietäisin häiritseväni ystävääni tahi hänen vaimoaan, niin menisin heti paikalla pois.
Tämä maailman hylky, jonka puolia ei kukaan pidä, kostaa sinulle itse. RISTO. Kosta muulla tavalla. Säästä henkeäni. HOMSANTUU. Ei, kuolla sinun täytyy. Ja minun myös. RISTO. Armoa, armoa! HOMSANTUU. Armoa ei sinulle eikä minulle. RISTO. Varro! Salli minun edes rukoilla ensin. HOMSANTUU. Se on suotta. Et sinä taivaaseen kumminkaan pääse sen enempää kuin minäkään.