United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen Cassio tunnustanut on; ja palkaks Kosiotöistään vaimoltani sai hän Sen lemmenvakuuden, sen lahjan, jonka Min' annoin hälle; Cassion kädessä Sen näin. Se liina oli, vanha muisto Isältän' äidilleni. EMILIA. Taivaan taatto! Kaikk' ilman vallat! JAGO. Vaimo, vait! EMILIA. Sen täytyy, Sen täytyy ilmi tulla! Vait en ole, En, en; vapaasti niinkuin tuuli puhun.
Anna sai kasvatusvanhemmiltansa, mitä suurin osa hänen kaltaisiansa saavat, jos ne ovat köyhät: vähän syödä tehdä paljon työtä sekä ottaa vastaan soimasanoja, ja jos Taatto taivahinen ei olisi sanallansa apua ja lohdutusta tuonut, hän olisi kokonaan jäänyt oman onnensa nojaan ja unhotuksiin.
Siellä saannetko suvea. ILVO. Ihaellen entisyyttä, Kulkien takanasilmin, Aina vanhat vaikeroivat Ajan uuden ankaruutta, Nuorten toimia, tekoja. Nuorten silmät on edessä: Sieltä toivoja tähystän, Sieltä etsin onneani Luottamuksella lujalla. Uskon lempeä omistan Tulta tässäkin povessa. Uskon kultaista kotia Muuallakin maailmassa Kuin isoni orren alla: Suur' on Suomi ja tilava. Hyvä oli lapsella kotona, Taaton vanhassa tuvassa, Emo kun hyvin opetti, Taatto turvasi taloa. Mutta kun poveni paisui, Niin käsikin kättä etsi, Sydän kaipasi sydäntä, Niin tapasin uuden onnen. Kodin korkean, komean.
Mitä sulho raatelevi? Korjoansa kirjottavi. Mitä tuolla korjasella? Neittä tuolla korjasella. Mitä neito raatelevi? Kultakangasta kutovi, Hopiaista helkyttävi. Juoksin, juoksin joen vartta. Juoksin, juoksin joen vartta, Katsoin ylös, katsoin alas; Ylähällä päivä paistoi, Alahalla veno souti. Kenenpä se veno souti? Taattoseni veno souti; "Ota taatto venosehesi!"
Väsyivät pitkään riitahan kuningas, keisarinna, tekivät rauhan rakkahan, ol' kevät kaunehinna; soi rummut, torvet toitottaa, kotihin joukot samoaa, hei, sotalauluin soivin ja virvin vihannoivin. Ja pitkin teitä, polkuja ja maita kaikkialla nyt nuori, vanha vastassa on miellä riemuisalla. Iloitsi moni morsio. Ah, taatto! huusi lapset jo, Lenore suruissansa vain vartoo sulhoansa.
Mutta onhan tuo synti ainakin ollut kuuroin perisynti. UKKO. Häh? JUHANI. Uutelias, nyyfiiki, ukko-rässy, sanoi ruotsalainen; mutta muutoin kelpo taatto. UKKO. Köntti, hävytön köntti! Mutta onko, onko, onko metson poikasilla järkeä päässä? Ei tuumaakaan. Höh! tuossahan lentää ylös jaloistani aika parvi, metsoparvi... JUHANI. Esimerkiksi seitsemän metsonpoikaa. UKKO. Mitä sanoit?
Oi, tähdet kirkkaat, oi, sa valkeus, voiman valtaisan täyttämä, ma jolle kaiken neroni velkaa oon, kuin olleekin se! Keralla syntyi, kera teidän piili hän, jok' on taatto kaiken maisen elon, kun ensin hengitin Toskanan ilmaa. Kun mulle sitten armo suotiin päästä sees-piiriin korkeaan, mi teitä kiertää, sain onnen tulla taivahanne tarhaan.
Kun hän viimeksi oli vanhusteni luona, sanoi isäni hänelle, että Yrjön pitää ensin koota rahoja itselleen, ostaa talot ja tanhuat ja paljon muuta lisäksi, ennenkun saisimme mennä kihloihin ja solmita ikiliiton. Niin sanoi taatto ja kuitenkin kannan kihlasormusta povellani ja ikiliitot teimme jo lasna leikitellessämme. Siitä on jo paljon aikaa kulunut, vaan rakkauttani en voi koskaan unhoittaa.
Ja harva se enää meistäkään Mun aikana tolkkua tiesi; Mut taatto ol' ensimmäisiään! Hidas, jäykkä ja juureva miesi! Ei jäniksen seljässä tehnyt työtään, Mut pellot korvessa laajensi myötään: Sanon, hän oli jäkkäniska, hän Mut poissa on tolkku polven tän! GEELIT
Täst' oli Orsilokhos, ison kansan kaitsija, siinnyt, Orsilokhos jalomielen taas oli taatto Diokleen, juurta Diokleen taaspa ol' Orsilokhos sekä Krethon, kaksoiset, hyvin harjauneet asekiistahan kaikkeen. Kukkeimmillaan nuo tuli tuomina laivojen tummain saartoon Ilionin hepokuulun akhaijien kanssa Atreun poikien, niin Agamemnonin kuin Menelaon, kostelijoiksi; mut yltäsikin urot kuolema siellä.