United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jumala tuo, jok' asuu rinnassain, Syvälti voi sen tunteet kuohutella; Hän vallitsee mun hengen-voimiain, Mutt' ulospäin ei voi hän toimiella. Mua olemuksen kuorma vaivuttaa. Ma vihaan elämää ja toivon kuolemaa. MEFISTOFELES. Eip' ollut kuolo mielivieras milloinkaan.
Moittia huonoks eip' ois saattanut taistoa kenkään, siinä jos keskell' ois ken kiertänyt, kärkevän vasken lyömätön, pistämätön, kädest' ohjaten Pallas Athene saattanut häntä ja pois asetuiskeen torjunut tuiman; näät sinä päivänä jäi moni Troian mies ja Akhaian sortuen rinnakkain sotakenttään, suin somerikkoon. DIOMEDEEN UROTY
Eip' on maaten maa pietty, Istuen isosen pelto; Ei suannut suuri pelto, Maa ei sallinut savinen Miestä verkaista vaolla, Koriata kuokan päässä, Piian pitkiä hameita, Sukan vartta valkiata. Nyt tämä nykyinen kansa Sekä kansa kasvavainen Maaten maitansa pitävät, Penkin päässä peltojansa; Syövät maansa makkaroina, Itroina isonsa pellon. Puhtaus.
Mutta kun kyllin katselleet oli kumpikin toistaan, ensin näin Priamos, jumalainen virkki jo vanhus: "Saattaos vuoteeseen nyt, aaluva Zeun, minut joutuin, jott' uni armas virvoittaa sais meitä jo vihdoin, Sillä sen koommin eip' ole umpeen silmäni menneet, kuin sun kättesi alla mun sortui poikani surmaan, vain yhä huokaillut mitatont' olen huolta ja tuskaa, vain lian keskeen heittäytyin pihamaallani maannut.
Vaan polotellen Zeus näki niitten haikean murheen, synkkänä päätään puisti ja haasteli noin sydämelleen: "Voi polot! Teidät miks sai Peleus valtias meiltä, kuoleva ihminen, teillä kun kuoloton on ikinuoruus? Koitojen maan asujain kera tuskia kärsimähänkö? Luotua kurjempaa kuin ihminen eip' ole toista, piiriss' aavan maan mitä henkivi, liikkuvi missään.
Siispä on meidän miettiminen, mitä tässä nyt tehdä, oisiko neuvoa vielä; mut ei menemist' ole meidän taistoon; haavan saaneist' eip' ole ottelijoiksi."
Niin tekin kuunnelkaa; paras kuulla on näät hyvä neuvo. Hält' älä naista sä vie, jos valtakin ois; jätä rauhaan, mink' osalahjaks antoivat pojat hälle akhaijein. Korkeint' ällös valtiahist' uhitelko sa myöskään, poika sa Peleun, eip' ole valtikankantajat hälle vertoja muut, mit' on milloinkaan Zeus nostanut valtaan.
Vaan kuitenki kaikitenki, kun ei nuo piot paranne, mitelkämme, katselkamme, kumman miekka mieluhumpi! Eip' ennen minun isoni miekkamittoja varannut: pojastako polvi muuttui, lapsesta laji väheni!" Otti miekan, riisui rauan, tempasi tuliteräisen huotrasta huveksisesta, vyöstä vennon-selkäisestä.
Ensin hälle Poseidon, maan järisyttäjä, virkkoi: "Herkeä, Peleun poika, jo, noin älä väisty ja pelkää! Luonasi auttajat taivahiset Zeun mielt' ovat myöten moiset tässä nyt sulla, ma itse ja Pallas Athene. Eip' ole kohtalonas toki virtaan vaipua vainkaan; kohta se talttuu kuohustaan, sen näät omin silmin.
Eip' äidinrintaa lapsikaan Oo ensin kärkäs ottamaan, Vaan pian se imevi iloiten. Niin teille Viisauden rinta Koht' antavi ruokaa mieluisinta. YLIOPPILAS. Tuon jalon rintaa imeä kyllä soisin; Vaan kuinka siihen päästä voisin? MEFISTOFELES. Ehk' ensin mulle sanonette, Min tiedekunnan valitsette?