United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun kera teuraan siinä te kumpikin hääräelitte, portti me aukaistiin; kovin hämmästyinpä Akhilleus riensi ja istumahan kädest' ottaen vei katon alle, kestiten vierainaan, kuten ainakin, anteliaasti. Mutta kun kyllältään oli ruokaa saatu ja juomaa, toimeni julki jo toin, kera seuraamaan kehotellen. Intopa suur' oli teillä, ja mont' isät neuvoa antoi.
Virkki, mut vanhus hämmentyi, hänet valtasi kauhu, pöyristyi ihokarvat kaikk' yli ruumihin raihnaan, tuiki hän tyrmistyi; mutt' onnentuojapa itse luo tuli vanhuksen, kädest' ottain tieteli hältä: "Kunne on, taatto, sun ties, hevot, muulit kunne sa ohjaat ambrosiaisess' yössä, kun muut makeasti jo nukkuu?
Unten haltian siellä hän kohtasi, Kuoleman veljen, tervehtäin kädest' otti ja näin sanan laati ja lausui: "Oi Uni, ihmisien, jumalainkin valtias, kuulit ennen pyyntöni kyll' useastikin, niinpä sä nytkin noutaos mieltäni, niin sua kiitän siit' iät kaiket. Silmät loistavat Zeun heti silloin uinuta umpeen luomien alle, kun yhdistää lepo meitä ja lempi.
Silloin taivoon laajaan päin uros silmäsi nurkuin: "Kauhein kaiketi, Zeus ylitaatto, sa liet jumaloista! Eljet Aleksandron jo ma toivoin saavani kostaa; vaan nyt kouraan miekka se murtuu, peitseni suotta singahtaa kädest', ei teho, ei katalaa ole kaannut."
Todista sinä, että pakost' aivan, Niin kuin Pompejus, kaiken vapautemme Nyt yhden tappeluksen nojaan heitän Sa tiedät että kiivaast' Epicuron Opissa riipuin; nyt on mieli toinen, Ja puoliks merkkejä ja enteit' uskon. Matkalla Sardeest' etulippuhumme Kaks suurta kotkaa laski, siihen jääden, Soturin kädest' ahmien ja syöden. Philippiin tänne seuras kotkat meitä; Tän' aamuna ne katosi.
Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Myös tämä täyttyvä on, jalo vanhus, tahtosi jälkeen; taistelo tauotkoon siks aikaa, minkä sä pyysit." Virkki ja vierastaan kädest' otti hän, oikean ranteen kalvoimest', ett' ei ois lainkaan pelkoa hällä. Noinpa he nukkumahan etusuojaan lähtivät sitten, kansain pää Priamos sekä airut, mielevät vanhat.
»Nyt heljä heinäkuun on sää, saa minut huomenhetki tää niin outoon mielialaan, mies nuori, metsän lehtohon, suvisen ilman sulohon nyt tullos, sinne halaan; tää päivä juhlapäivä on.» Soturi vanha lausui näin, sivulle verkon siirrältäin, mua kädest' otti, johti; ja kautta kylän hiljalleen vei meidät kukkapolku veen sinervän rantaa kohti, sen hempeen kastehelmiseen. Oi ihanuutta ilman, maan!
Monasti menin ukon luo ilveilemään suotta, Mik' iloni, kun suuttui tuo, la hältä ratkes nuotta, kun kädest' ukon kävyn vein, ja paikoin väärän silmän tein! Hän silloin ylös kavahtaa, mun ovest' ulos työntää; sananen, hitu vaakunaa, ja taas hän rauhan myöntää. Ma tulin taas kuin ennenkin ja samoin taaskin ilveilin.
Katkesi pirstoutuin kädest' urhon varteva peitsi, raskas, vankka ja välkkyväpää, sotakenttähän kieri 802 kilpikin kantimineen kehäsorja jo pois olalt' urhon; ratkoi myös sovan soljistaan Zeun poika Apollo.
Jos Jumala sen teon kostaa tahtoo, Niin tietkää, että Hän sen tekee julki. Te voiman kädest' älkää vitsaa viekö: Hän vääryyttä ja laittomuutt' ei kaipaa Vihoittajaansa täältä tuhotakseen. MURHAAJA. Ken sua silloin verityöhön käski, Kun Plantagenetien kevätkukan, Kuningastaimen uljaan, hengilt' otit? CLARENCE. Vihani, perkele ja veljen lempi.