United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
NORTHUMBERLAND. Sydämmen suru Sekoittaa hänet. Haastaa niinkuin hullu. Mut tuossa tuleekin hän. BOLINGBROKE. Kaikki syrjään, Ja kunnioitus majesteetille! Kuningas armollisin KUNINGAS RICHARD. Hyvä lanko, Noin prinssin polvi halventuu, ja pöyhkäks Käy halpa maa, kun sitä suutelee. Mieluummin sydän soisi tuta lemmen, Kuin silmä nähdä tyhjää mairitusta. Oi, nouse!
Vaiti vain, ja polvi maahan, Niin, polvi maahan! AGRIPPA. Kumpaakin hän lempii. ENOBARBUS. Hän sontiainen on, ja he sen siivet. Hyvästi, Agrippa! AGRIPPA. Hyvästi, sotur' uljas! Onneksenne! ANTONIUS. Ei enempää! CAESAR. Te viette osan suuren itsestäni; Mun häness' omistatte. Sisko, ollos Semmoinen puoliso, kuin sydämmeni Voi toivoa ja pyhästi sen taata.
Ja usein on myöskin käynyt niin, että ihmiset karuilla maatiloilla ovat hyötyneet, sillä ne eivät ole asukastensa sallineet pitkään ristissä-käsin loikoa, jos mieli siinä elää ja toimeen tulla, ja niin on uutteruus pysynyt voimassa polvi polvelta.
Kansan varallisuus kasvaa lakkaamatta polvi polvelta, kuten virtaava joki, joka alituisesti levenee sekä syvenee». »Teidän liikepulanne, herra West», jatkoi tohtori Leete edelleen, »olisivat jo mainitsemaini parin muun suurenmoisen tuhlausmenettelyn kanssa voineet yksinäänkin pitää teidät alituisessa köyhyydessä kautta aikojen.
Me tunnustamme ihmiskunnan ruumiillisen, henkisen ja siveellisen, polvi polvelta yhä korkeammalle ja syvemmälle ulottuvan kehittymisen ja jalostamisen ainoaksi suureksi päämääräksi, joka on mitä suurimpain ponnistusten ja uhrausten arvoinen.
Ja kuitenkin, kaikitenkin... Maailma odottaa jotakin, vartoo uudelta vuosisadalta, mitä ei vanha kyennyt antamaan. Toteutuneeko toiveensa? Muuttuneeko pojasta polvi? Vai tulleeko karhu karhun pojastakin? Mutta se odottaa kuitenkin, vaikkei valkenemista näy. Sillä se tietää, että pahan aina pitää kiiruhtaa tekojaan ...mutta oikeudella on aina aikaa odottaa.
Nämä katoavat, polvi polvelta, mutta valtakunta elää edelleen ja kehittyy, kasvaa voimassa ja arvossa, tahi kutistuu ja menee takaperin, jos toiset valtakunnat saavat siitä voiton. Siksi on valtakunnan menestys ja voima suurin ja pyhin tarkoitusperä, mihin isänmaan ystävän tulee pyrkiä ja jonka edestä hänen milloin hyvänsä tulee olla valmis uhraamaan henkensä.
Kansa kärsi, vuoti verta: Itki kieli kanteleen; Mutta soiton kyynelistä Vuosi voimaa sydämmeen. Kansa kesti, vaarat voitti Riemu rinnat liikuttaa: Vapis kieli kanteleessa, Sydänkulta kuohahtaa! Uusi polvi vainioilta Niitti viljan kypsyneen, Uusi into virkistytti Kansanhengen elpyneen. Mutta kannel, soitto Suomen, Salomaille saarekseen Unhotettu, yksinänsä Itki kaihon kyyneleen.
Viimeksi mainittuun aputapaan: sirkkelin lainaamiseen, oli turvautunut kaksi ystävää minä kutsun heitä Anttilaksi ja Manniseksi jotka ensimmäiseltä luokalta viimeiselle olivat istuneet »polvi vasten polvea», jotka olivat päättäneet, maksoi mitä maksoi, tulla ylioppilaiksikin samalla kertaa, mutta joista toinen, Manninen, pahasti pelkäsi matematiikkaansa.
Mutta minne hän katsoo, vasten koskea tai myöten, aina on kuin ilkkuva ilme aalloissa, on kuin kuohuista nousisi milloin jalka, milloin polvi, milloin selkä vilahtaisi, tai mennä hulahtaisivat mustat hapset. Lohi lennähyttää itsensä ilmaan äkäisimmästä kuohusta kiven kupeelta.