United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ruumis Pyhällä paikalla me polttakaamme Ja kekäleillä pettureitten huoneet Sytyttäkäämme. Ruumis nostakaa. 2 KANSALAINEN. Käy, nouda tulta! 3 KANSALAINEN. Revi penkit rikki! 4 KANSALAINEN. Istuimet, ikkunat ja kaikki rikki! ANTONIUS. Nyt nouskoon melske. Vauhdiss' olet, turma; Ties suuntaa, minne mielit, nyt. PALVELIJA. Octavius on jo Roomaan tullut, herra. ANTONIUS. Miss' on hän?
STRATO. Sen teen, jos Messala mun jättää teille. OCTAVIUS. Messala hyvä, jätä hänet. MESSALA. Kuin kuoli, Strato, herrani? STRATO. Ma pidin miekkaa, ja hän siihen syöksi. MESSALA. Octavius, seurahas siis ota mies, Jok' avun viimeisen soi herralleni. ANTONIUS. Hän kaikist' oli jaloin roomalainen. Muut salaliittolaiset teki työnsä Kateudesta suureen Caesariin.
CLEOPATRA. Ei, pysy etäämmällä. ANTONIUS. Mikä on sun? CLEOPATRA. Luen silmistäsi ilonsanomaa. Mitä sanoo vihkivaimo? Mene, mene! Voi, että sinut tänne päästikään! Sanoa ei hän saa, ett' estän sua; Ei mulla sinuun valtaa: hänen olet. ANTONIUS. Oo, taivas tietää CLEOPATRA. Näin ei kuningatart' Ikänä vielä petetty; mut näinkin Jo oiti vilpin idun. ANTONIUS. Cleopatra!
CLEOPATRA. No, jatka. Mut ei katsees tiedä hyvää. Jos hyvin voi Antonius ja on vapaa, Miks ilotiedolle noin ärjy muoto? Jos ei voi hyvin hän, niin astu ilmi Kuin raiviotar, käärmeet kiharoissa,
Viekkautta se ei voi olla; jos se sitä on, niin saa hän aikaan sadekuuron yhtä hyvin kuin Jupiter. ANTONIUS. Voi, ett'en olis koskaan häntä nähnyt! ENOBARBUS. Rakas herra, niinhän olisi teiltä jäänyt ihmeellinen taiturintyö näkemättä; ja sitä onnea vajaana olisi koko matkanne ollut joutava. ANTONIUS. Fulvia on kuollut. ENOBARBUS. Mitä? ANTONIUS. Fulvia on kuollut. ENOBARBUS. Fulvia?
Kleopatra, kaunis ja viekas, luona vieraansa söi ja joi, mut kun tuli vuoronsa hälle, vain maljan yhden hän toi. Ja sen viiniä täytehen kaasi. Mut salaa pohjahan sen hän pudotti puuntavan helmen heloposkena hymyillen. »Mitä annoit sa Egyptin käärme?» Antonius kauhulla huus. »Miks huuleni hurmeessa palaa, jota suuteli purppurasuus?»
Kah, häpeäni katsettasi karttaa Ja taakseen katsoo, mitä herjan uhriks Jälkeeni jätin. CLEOPATRA. Anteeks, herra, anteeks Mun vauhkot purjeeni! En luullut teidän Mua seuraavan. ANTONIUS. Egyptitär, sä tiesit, Ett' oli sydämmeni syistään kiinni Sun ruorissas ja johdossasi kulki. Vallassas oli intoni, sen tiesit. Ja että silmäniskusi mun voisi Jumalten teiltä eksyttää. CLEOPATRA. Oi, anteeks!
ANTONIUS. Tein patustyön; oi, päättäkää te, miehet, Mit' aloin minä. 2 VAHTIMIES. Pudonnut on tähti! 1 VAHTIMIES. Ja aika tekee loppuaan! KAIKKI. Voi meitä! ANTONIUS. Ken lempii mua, lyököön kuoloniskun! 1 VAHTIMIES. En minä. 2 VAHTIMIES. Enkä minä. 3 VAHTIMIES. Eikä kukaan. DERCETAS. Tuho ja kuolo luotas ajaa kaikki. Tää sanoma ja miekka tuo, ne mulle Caesarin lemmen hankkii.
DIOMEDES. Miss' Antonius? DERCETAS. Kah, tuossa, Diomedes! DIOMEDES. Elääkö hän? Et vastaa, mies? ANTONIUS. Sinäkö, Diomedes? Vedä miekkasi ja kelpo surmanisku Minuhun iske! DIOMEDES. Herra, tänne minut Lähetti Cleopatra. ANTONIUS. Milloin? DIOMEDES. Nyt. ANTONIUS. Miss' on hän? DIOMEDES. Sulkeunut hautamajaan. Häll' oli aavistava pelko siitä, Mit' oli tuleva.
Kun nyt Antonius ryhtyi anastamaan Alppein etelänpuolista Galliaa, tarjoutui heti Oktavianus muutamilla Caesarin legioneilla, jotka olivat antautuneet hänen puolellensa, auttamaan senaattia ja marssi yhdessä molempain konsulien Hirtiuksen ja Pansan kanssa kilpaveljeänsä vastaan.