United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
KUNINGATAR. Vaiti, vaiti! HAMLET. Räsyistä tehty riepu-kuningas. Suojelkaa Mua suvillanne! Mitä, jalo haamu? KUNINGATAR. Voi, hän on hullu! HAMLET. Tulitko nuhtelemaan laiskaa poikaa, Jok', intoa ja aikaa tuhlaten, Löi laimin julman käskys täyttämisen? Oi, haasta?
Jeanne näki enää vain kaukana kaksi varjoa, naisen ja miehen, etenevän etenemistään, pienenevän, hälvenevän, häviävän kuin kaksi lintua, jotka toisiaan takaa ajavat, katoavat ja häipyvät taivaan avaruuteen. Silloin ajoi Julien vaimonsa luo ja sopersi vihaisen näköisenä: Luulen, että hän on tänään hullu. Ja molemmat läksivät sitten ystäviensä jälkeen, jotka nyt olivat painuneet alavaan lakeuteen.
4 YLIMYS. Tässä makaa minun vaippani. 1 YLIMYS. Pois vain joutuun! 2 YLIMYS. Hän hullu on. 3 YLIMYS. Niin, sitä luuni poraa. 4 YLIMYS. Saat milloin helmilöitä, milloin soraa. NELJ
Poikanne on hullu: Ma sanon hullu; sillä mitä muuta On hulluus, jos sen tarkoin määrittelet, Kuin ett'et ole muuta kuin vaan hullu. Mut olkoon. KUNINGATAR. Mutkat pois ja asiaan. POLONIUS. En käytä, rouva, mutkia, sen vannon. Hän hullu on, se totta; totta, että Se paha on, ja paha, että totta. Hupainen sananväänne; mutta pois se! En käytä mutkia. Siis myöntäkäämme, Ett' on hän hullu.
Myös muistelonsa Akan hullu saapi, mi saaliist' osan vei, niin että viha Josuan vieläi häntä siitä vainoo. Saffiraa ynnä miestään syyttelemme; soi kiitos, että Heliodorus estyi, häpeä kaikuu kautta vuoren kaiken, kun Polydoruksen löi Polymnestor. Ja viimeks huudamme: 'Sa, Crassus, joka sen tiedät, virka, miltä kulta maistuu!
Ma sinne jotkut näistä lähetän pikimerta pistelemään; te heitä seuratkaa, he teit' ei vaivaa.» »Esihin Alichino, Calcabrina», hän heille jatkoi, »myöskin sa, Cagnazzo, ja Barbariccia joukon johdattakoon! Myös tulkoot Libicocco, Draghignazzo, Cèriatto hampaineen ja Graffiacane ja Farfarello, Rubicante hullu! Se iskekää, ken nousee pintaan!
Milloin hullu koira häntä purasi, ei voi varmuudella sanoa, mutta jo viime kevännä, vähää ennen polkupyöräajokauden alkamista, rupesi hänessä ilmaantumaan arveluttavia oireita.
Kuka sitte? kysyi herra de Tréville. Tuo minun rosvoni! vastasi d'Artagnan. Ah! konna! Ja silloin hän meni. Perhanan hullu! mutisi herra de Tréville. Ellei se vaan, lisäsi hän, ollut sukkela keino luistaa tiehensä, kun näki ettei temppu onnistunutkaan. Athoksen olkapää, Porthoksen olkavyö ja Aramiksen nenäliina.
Liikennetirehtööri matkusti pois seuraavana aamuna ja Nalle oli häntä asemasillalla uskollisesti hyvästelemässä. Hänestä oli sekä hupia että hyötyä talolle. Omenavarkaat, joiden kinttuja hän pureskeli, kaikkosivat kokonaan, samoin kylänpojat naurismaasta. Siellä on karhu, kuiskailivat he vain puoliääneen keskenään. Kuka hullu karhun kanssa painisille lähtee?
Tässä hän lähettää teille kirjeen; olisin jo tänään aamulla sen antanut, mutta koska hullujen epistolat eivät ole mitään evankeliumeja, niin ei siitä suurta väliä, milloin ne perille joutuvat. OLIVIA. Avaa se ja lue se. NARRI. Nyt saatte hyvää sielun rakennusta, kun narri esittelee hullua. OLIVIA. Mitä? Oletko hullu?