United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja nyt lauloivat he yhdessä pitkällisin sävelin tätä syvää laulua: "Murhetta seuraa ilo vaan, Se lohduttaa mua ainiaan; Ma tunnen impein kaunosen, Tuon tunnen mustasilmäsen, Saa syömmein siitä riemujaan." "Mun omanain hän olla suo, Ei muihin silmiänsä luo, Me ilot, murheet kannetaan Yhdessä, asti kuolemaan".
Rakkaus, mi nopsaan jalon syttää sielun, tuon kauniin miehen mielen valtas; tapa kuin hänet kadotin, mua vielä loukkaa. Rakkaus, mi vaatii rakastamaan vastaan, hänehen liitti mun niin lujaan, että mua vieläkään ei jätä hän, kuin näet. Rakkaus vei meidät samaan kuolemahan: ken meidät murhas, hän on Kainan oma.» Nää sanat saapui heiltä. Loukattuja
JAGO. Hän elää. DESDEMONA. Mun mieheni ja hänen välins' aivan On rikkunut; mut te sen ehjäks teette. OTHELLO. Oletko varma siitä? DESDEMONA. Mitä sanot? "Se tehkää viipymättä, jos on mieli." LODOVICO. Ei mitään; kirjeeseen hän kiintynyt on. Vai huono miehesi ja Cassion väli? DESDEMONA. Niin, vallan onneton. Oi, sointuun saada Jos heidät voisin! Pidän Cassiosta. OTHELLO. Haa! Tulikiveä ja tulta!
Heimoni alkupa Aksios on, joki laaja, se tiedä; 157 Aksios tuo, vesivälkkeeltään maan virtoja kaunein, siittäjä Pelegonin jalopeitsen, josta mun jälleen kertovat siinneen. Vaan kera taistoon käy jo, Akhilleus!"
Sydämmeen kahlittuna! Vakooja Omalle petokselleen! Synti suuri, Ett' tuommoiseen on lempeen moinen kettu Kahlittu, hirtetty ja upotettu! BLANCA. Setäni tahto minunkin on myös. Jos teissä jotain mieleistä hän näkee, Niin, minkä näkee hän ja mihin mieltyy, Sen helposti ma tahdokseni siirrän, Tai, suoremmin jos sanoa mun suotte, Sen helposti ma lemmelleni uskon.
"Oltiinko sinua kohtaan yhtä kovat siinäkin kylässä?" kysyi Liv. "No ei! ei mun sovi valittaa, mutta ajettiin minua sielläkin talosta toiseen.
AUFIDIUS. Vait jumalista, poika itkusuu? CORIOLANUS. Haa! AUFIDIUS. Parempikaan et ole. CORIOLANUS. Hävytön parjaaja! Mun sydämmeni On pakahtua kyllyyttään. Vai poika! Oo, sinä orja! Anteeks! Ensi kerran Mun haukkua on pakko. 1 SENAATTORI. Vait, kumpikin, ja kuulkaa. CORIOLANUS. Paloiksi minut lyökää! Nuoret, vanhat Punatkoot veressäni tikareitaan! Vai poika! Luihu koira!
Tajusin taivaan airueeksi hänet ja käännyin Mestariin, mi merkin antoi mun hälle kumartaa ja seista hiljaa. Ah, kuinka näyttikään hän vihaiselta! Luo portin astui, valtaraipallansa sen aukaisi hän estehettömästi. »Taivaasta karkoitettu kansa halpa», hän huusi seisten kauhun kynnyksellä, »mist' onkaan julkeus tuo teihin tullut?
Min' olin valtain herkku; Pompejuskin Pysähtyi, silmäns' otsahani juotti Ja siihen katseens' ankkuroi, ja kuoli Näin elämänsä katsomiseen. ALEXAS. Terve, Egyptin hallitsija! CLEOPATRA Kovin olet Antoniost' erilainen. Hänen luotaan Sa toki tulet, ja se tenholiuos Sun kiillollaan on kullannut. Kuin voipi Mun uljas Antonioni?
Minä olen rauhallinen mies ja juuri sentähden lain arvossa pidän, ja tiedänpä sen voimaan vedota, jos joku mun oikeuttani häiritä mielii. Minä en sano enemmän, vaan varoitan sinua rakentamasta tässä mitään närkästystä. Tule, Jaakko!