United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikukoon riemu, kuningas voittaa! Ah, kuinka taistelu himartaa! Rohkealla mielellä astukaa eteen Hengen voimassa, sota-aseet käteen. Lyödään nyt voimalla vihamiehet pakoon, Ajetaan vilkkaasti kaikki vaan lakoon! Herra auttaa meitä, Herra auttaa meitä. Herätkäät ylös, te isänmaan lapset, Pukekaa yllenne sota-aseet! Kuulkaa, nouskaa! Kuulkaa, nouskaa!
Kaksi- ja nelitavuiset sanat ovat sopivimmat ja soinnukkaimmat runoihin. Kohta koitti onnen päivä ihanainen ihmisille, riemu ruskoitti enemmän.
Vaan kun tunnen sydämmesi lemmestä noin sykkivän Ja kun näen huulesi noin suloisesti hymyvän, Heräjäävi riemun tunne rintahaani paisuvaan; Silloin olen onnellinen, lemmi, lemmi, Helmi vaan!" Lemmi, laula! Lemmi, nuorukainen, Ollen vielä huoleton; Nauti, nuori nainen, Kevään riemu lyhyt on: Lemmen kukat lakastuu, Suven ruusut surkastuu; Aika niille tuimimman Talven tuo ja kuoleman.
Marilta vieri kyynelet. Kuin päivä ukkoispilvehen, Niin riemu peittyi yöhön. Viel' lähtöviulu vingahti Ja sulhot riensi työhön. MATKALLA SYYSY
Ja yksin tullut Suomen päivä ei, vaan ajan orhi eellä viestit vei ja Suomen mieli kulki kupeellaan ja ohjaksissa istui onni maan ja valtikkata kantoi Suomen valta ja ristirinnoin Suomen kieli kulki ja kansan riemu kaikui kaikkialta ja Suomen laulu juhlasaaton sulki. Ken ei nyt tahtois nähdä ruhtinastaan, niin, nähdä sekä näyttää lapsilleen?
Hän oli itse ilo ja riemu; hän nauroi, joi itse ja kehoitti vieraitansa juomaan. Hän kulki salin, jossa joukko sota- ja kaupungin herroja löi korttia, ja kamarien välillä, joissa toiset istuivat tupakoiden ja juoden. Hän huoli yhtä vähän kuin hänen vieraansa sateesta, joka tulvanaan valui alas, ja ukkosesta, joka jyrisi leimuten pilvissä; hän korotti ääntänsä, jotta kuuluisi.
Ja alat, joita peitti unheen laineet, Nyt auraamaan käy Yrjö Koskinen. Ja kansan onnenvaiheet, työt ja maineet Nyt astuu kirkkahina ilmoillen. Ja Suomalainen tuntee rinnassansa Nyt Suomalaiseks itsensä, ja kansa Täys'ikäisyyden valtakirjan saa. Ja poven pohjukasta riemu raikuu, Ja kautta maiden, mantereiden kaikuu: Nuo miehet eläkööt ja synnyinmaa! Kaikuja Hämeestä 1878.
Riemu, autuus osas olkoon, luonnon laps sä kaunoinen Riemu, autuus osas olkoon luonnon laps sä kaunoinen laulahteli hän pukeutuessaan. Oli siitä aikaa, kun hän oli laulanut näin. Ostaako rouva marjoja? tuli piika kysymään. Mitä marjoja ne ovat? Mansikoita! Ostetaan, ostetaan ... mitatkaa jauhoja kukkura kuppi!
Soittaja on poissa ja nuorukaiset samoin kaukana. Sodan pauhu on vienyt heidät mukanaan. Ah, mitä kaikkea onkaan se pauhu ja myrsky tehnyt! Se on riistänyt kuninkaan pois valtakunnasta, talonpojan auraltansa, herrat viroistaan ja Herran palvelijat kirkosta ja seurakunnista. Ilo ja riemu ovat poissa, ne ovat paenneet kuin kotkat ylös pilvien taa.
Ellin valtasi sama riemu, ja hänestä tuntui, että ne nyt kaikki ovat hänelle vanhoja tuttuja, vaikka ei hänellä koulussa vielä ollut yhtäkään, jonka kanssa olisi ollut oikein tuttu... Tultiin lähelle metsän rantaa, ja joku ehdotti sitä, että kuka ennen ennättäisi sinne. Kaikki lähtivät juoksemaan, ja Elli oli kaikista eillimmäisin.