United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuin roomalaiset Nyt oteltiin: ei tyhmää vastustusta, Eik' arkamaista pakoa. Koht' alkaa Uus leikki taas, sen takaan. Taistelussa Ajoittain tuuli ystäväimme häikän Toi korvihini. Rooman jumalat, Nyt voitto heille suokaa sekä meille, Ett', otsat kirkkahina, yhtyis joukot Ja kiitos-uhrin teille tois!
Ja alat, joita peitti unheen laineet, Nyt auraamaan käy Yrjö Koskinen. Ja kansan onnenvaiheet, työt ja maineet Nyt astuu kirkkahina ilmoillen. Ja Suomalainen tuntee rinnassansa Nyt Suomalaiseks itsensä, ja kansa Täys'ikäisyyden valtakirjan saa. Ja poven pohjukasta riemu raikuu, Ja kautta maiden, mantereiden kaikuu: Nuo miehet eläkööt ja synnyinmaa! Kaikuja Hämeestä 1878.
Ja vuodet ne vaihtelivat, Ja maine Fjalarin levis' etäälle. Fjalarin tyttärestä vaan ei Mainetta kuultu, kuisketta kulloinkaan. Toinen laulu. Shelman immelle kenpä kelpaa, Laakson kukkanen, ken sinut saa? Tuulosen sulotuokse, Hengittää sua kenpä saa? Shelman tornien kuvat päilyy Kronan aallossa kirkkahina, Päivä idästä valaa Maille Morvenin koittonsa.
Tulkoot talviset, kylmät kuut, järkeni jäähän nyt hautaan lemmen leimut ja muistot muut. Tahdon olla ma talven mies, harteilla hallan ja tähtien ies, iskeä routaan ja rautaan, ruusu musta, sun murheties. Kaikki palas: Suomen linnut, Suomen kesä, kukkaset, taas kuin ennen kirkkahina kisaa järven lainehet.
Vaan ei kenkään jaksa enempäänsä, Laps jo horjuu nälkää, kylmyyttänsä; Yhä taivaltaa hän sentään vielä, Lumi narskuu kengän alla tiellä. Kirkkahina tähdet taivaan loistaa, Kirkkaat vilkkuu tulet akkunoista Kartanosta metsän takaa tuolta, Kyllä näkee lapsikin ne suolta.
Yö on haihtunut, ei mua enää hullun houreet vaivaa, on murhe mulla työksi vaihtunut, nään kukat, kummut sekä sinitaivaan kuin ennen kuultavina, kirkkahina; ja veren aallot hyrskyy valtavina, ma tunnen voimaa vaikka vuoret siirtää, taas aatos kantaa, pilvilöitä piirtää, ja käsi sydämellä maailmalle ma lausun, voitetulle voittajalle: se kuitenkin liikkuu!