United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
BRAKENBURY. Tuon kanss' ei mulla mitään tekemistä. GLOSTER. Ei Shoren vaimon kanssa tekemistä? Niin, keill' on hänen kanssaan tekemistä, Sen tehkööt salaa kaikki, paitse yksi. BRAKENBURY. Ja ken se yksi? GLOSTER. Vaimon mies, sa hölmö! Mua solmiako tahdot? BRAKENBURY. Prinssi hyvä, Rukoilen anteeksi ja pyydän: älkää Enempää puhutelko herttuaa. CLARENCE. Sa tehtäväsi teet; sua tottelemme.
Ma vapisen... Tuo itse pahahenki oliko Kuin mua miehen hurskaan puvussa Näin säikähdytti? Taikka näinkö aaveen? Ken olisikaan ollut huoneessa Kun kaikki täältä äsken menivät Ja yksin jäin? Mut en mä varmaan tiedä Mit' olen nähnyt, mit en ole nähnyt... Mun särkee aivojani... Mitenkä On laitanikaan? Mitä tehnyt olen? Heitinkö lapseni? En kuitenkaan Niin tehnyt, hurja! Tyhjä! Hän on poissa!
DOGI. Urhollinen Othello, turkkilaista, Yhteistä vihamiestä vastaan teidän Nyt oiti mentäv' on. Neuvojanne Ja apuanne täällä kaipasimme. BRABANTIO. Ja minä teidän. Anteeks, jalo dogi! Ei ammattini eikä virkakäskyt Mua vuoteelt' ajaneet; ei yhteishyvä Mua koske nyt; vaan yksityinen murhe, Kuin hyökyvirta, tulvallaan mun peittää, Niin että surut muut se itseens' ahmii Ja aina sama on.
Mun velvoitus on tyyntää, minkä voin sun kiihkoasi, jok' ei hyvään johda. TASSO. Jo kauan ystävyyden orjuutuksen oon tuntenut, tuon orjuutuksen, jota voin sietää vähemmän kuin mitään muuta. Sa toisin ajattelet vain, ja luulet siks ajattelevasi myöskin oikein. Mä mielelläni tunnustan: sa tahdot mun parastani, mutta älä vaadi mua sitä etsimään vain sinun tieltäs.
Ovenko avaamaan mua viettelette, Jott' ilmaan lentäis synkät tuumani Ja näin ois kaikki miettelyni turhaa? Mut petytte. Mit' aion tehdä, nähkääs. Se täss' on verin kirjoitettuna; Ja minkä kirjoitin, sen täytän myös. TAMORA. Ma tulin, Titus, kanssas puhumaan. TITUS. Ei sanaa! Suloll' en voi haastaa minä: Kädetön olen, eleit' olen vailla. Sin' olet voiton puolla; vaiti siis!
Kellen kuuluu tämä pikinen naama? NIKO. Nummisuutarin-Martan miehelle. TOPIAS. Sen taidat arvata; kyseleppäs jotain elämäni vaiheista. NIKO. Onko selkäs hiljan Martan pamppua maistanut? TOPIAS. Aha haha; kuinka vihaa täynnä! Nyt tunnen sinun, entinen naapurini. Löisitpä minua, mutta katsos kätes ovat koreasti sidotut. NIKO. Minä en tahdo lyödä toisen vaimon miestä. Mutta päästäkäät mua siteistä.
HERTTUATAR. Mun poikaniko sinä olet? RICHARD. Olen; Luojalle, isälle ja teille kiitos. HERTTUATAR. Maltilla siis mua maltitonta kuule. RICHARD. Minuss' on hiukka teidän luonnettanne: Se moitteen äänt' ei siedä, rouvaseni. HERTTUATAR. Oi, suo mun haastaa! RICHARD. Kyllä; olen kuuro. HERTTUATAR. Ma puhun lempeää ja hellää kieltä. RICHARD. Ja lyhytt', äiti hyvä, mull' on kiire.
Pysähdä syvyyden partaalla, silmää sinne alas ja katso meihin takaisin! KLAARA. Minä olen loppuun taistellut. Elä enää kutsu mua koettelemaan! BRACKENBURG. Sin' olet sekaisin, yö-synkkänä etsit sinä syvyyttä. Ei vielä ole kaikki valo sammunut, ja vielä monta päivää KLAARA. Voi! Voi sinua! Julmasti repäiset sinä rikki sen varjon, joka oli minun näköni edessä.
MAX. Kas niin; mitä olen minä aatellut? FUCHS. Paha merkki. Jotain on heillä nahaassa, jotain hirveätä sepitellään meitä kohtaan, siitä olen varmaa; ja ukko itse, se kaviojalkanen ruhtinas, on heidän kanssansa samassa juonessa. Ah kuinka kuiskutteli hän mua korvaan menneenä yönä!
TASSO. Noin lempein kielin älä mulle puhu, sanoiltas viisailta sä säästä minut! Suo mulle onni hämärä, ett' ensin en tulis järkiini, ja järjiltäni senjälkeen joutuisi. Ma ruhjotuksi ytimiin saakka tunnen itseni, ja elän vain sen tunteakseni. Mua epätoivon raivo kouristaa, ja hornantuskassa, mi minut tuhoo, on herjaus vain heikko tuskanääni. Ma tahdon pois!