United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Parhaat myöhemmän ylioppilasaikansa lyyrillisistä runoista julkaisi hän albumissa »Kaikuja Hämeestä I» v. 1872.
Ja mitä, vaikk'ei työmme suuremp' oisi Kuin kipunan, mi syntyy sammumaan, Ja verrata vaikk' eloamme voisi Meressä yksityiseen pisaraan; Sun tähdes vaan me käymme riemahdellen, Kuin aalto kosken kuohuun hyppiellen, Ja katoamme tuimaan taisteloon. Mut sinä, Suomenmaamme, tulet rikkaaks Ja suureks, mahtavaks ja mainehikkaaks. Jumala synnyinmaata siunatkoon! Kaikuja Hämeestä 1878.
Myöhään oli hän palannut tanssijaisista ja myöhään herännyt unestansa, pää täynnä kotimaan sävelten kaikuja. Sitten täytyi ryhtyä matkavalmistuksiin: koettaa aseita ja kenraalin univormua, jota hän ei ollut käyttänyt Ragusan piirityksen jälkeen, j.n.e. Näissä puuhissa kului aamupäivä klo 11:n.
Soios, kevätlaulelmain, Kauas helky, raiku! Kauas soikoon kartanoon, Tuonne kukkaistarhaan! Laulun laitan ruusullein, Tervehdyksen parhaan. Kaikuja muilta mailta I, 1907. E. v. Feuchtersleben. Niin säätää Herra neuvossaan, Ett' armaast' eritä päällä maan Sun täytyy. Vaikk' katkerist' on katkerin Se jättää, mik' on kallehin, Sun täytyy, niin, täytyy!
Loitoss' on ranta ja kotimaa Koska ne venhoni saavuttaa! Loitoss' on toivot, ne kuitenkin entää, Vaikkapa pilvenkin varjosta, Mieleni mun sekin kauvaksi lentää, Toivoa koita ei ainoata, Loistaispa tähti jos pieninkin, Aina sun lentohon työntäisin. Hälläpyörä 16/10 1868; Kaikuja Hämeestä 1872.
Niin, linna tää on sentään, Ja linna vahvakin, Vaikk' ei sen ole urhot Puetut teräksin. Ja linnoja kun näitä On maassa sankka vyö, Pimeyden poistuu valta Ja poistuu kansan yö. Kaikuja Hämeestä 1890. Ylioppilasjuhlassa 27 p. marrask. 1886.
»Nuo molemmat olivat sentään vain kaikuja Caserten pommitukseen verraten», puuttui kuningas puheeseen viitaten täten maanpakolaisen ja suistuneen kuningattaren sankarilliseen käytökseen muutamia vuosia aikaisemmin. »Ah, niin ... Caserte!» huokasi kuningatar. »Nyt olemme me sangen yksinäisiä ... mekin!... Mikä surkeus!
Ja haudalle laittivat ristin, Ja ristihin kaivaten He nimes piirsivät tarkkaan Mua karsaasti katsellen. Ja minä? Oi, kultan', ei tullut Mun suustani sanaa nyt, Ei kyynelpisara heille Mun huoltani näyttänyt. Vaan sydämmessäni ristit Ne ijäti pystyss' on, Ja surulaulua itkee Mun rintani rauhaton. Hälläpyörä kevätluk. 1871; Kaikuja Hämeestä 1872.
Ja onpa kuin kuva elon sais Ja mua hellästi katsahtais, Ja onpa kuin hänen katsannastaan Heloittais taivahan rauha vastaan. Ja senhän vuoksi niin lämmin on Sen läheisyys kuni auringon. Mut ken se ompi se armahainen? Mun oma äitini on se vainen. Kaikuja Hämeestä 1878. PALVELUSTYTT
Mull' ei ole kotoa lämpimää, Ei omaist' eik' ole ystävää, Saan muiden lahjoja muille kantaa, Mut en saa itse ja en voi antaa. Oi, jos olis ystävä mullakin, Niin hälle ma itseni antaisin. Kaikuja Hämeestä 1878. SYD