United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei siedä kuulla sitä aina siellä, miss' odottais vain kuivaa järkeä. Ja suotta, juutalainen, suott' älä kiertele! NATHAN. Sua, sulttaani, niin palvella ma totisesti tahdon, ett' eelleen tuttavuutes ansaitsen. SALADIN. Palvella? Miten? NATHAN. Parhaan kaikesta saat aina, hinnoilla myös halvimmilla. SALADIN. Sä mistä puhut? Et kai tavaroistas? Sun kanssas kaupustelkoon sisareni.
Neidot puhkesivat suruparkuun, nuo sotasaaliiks saamat Patroklon ja Akhilleun, riensivät kohta ukselt' urhon luo, käsiä rintoihinsa he löivät, pettävin polvin seistessään liki piiriyneinä. Itkien, huoaten taas koki kättä Akhilleun kahta hallita Antilokhos, ett' ei hän äkkiä viiltäis kurkkua veitsellään uron ähkyi vain sydän uljas.
Kun ensi askel tuskin erottanut ol' heidät kohtauksesta herttaisesta, he äänin voittaa toisiansa tahtoi. Huus uudet noin: »Sodoma ja Gomorrha!» Ja toiset: »Lehmähän Pasiphae piilee, ett' etsis härkä hänen irstauttaan.» Kuin kurkein parvest' tuntureille Turjan, peläten Päivää, toiset lentäis, toiset etelän aavikoille jäätä pakoon,
TITUS. Hän oli kauriini; ken hänet silpoi, Löi minuun pahemman kuin kuolinhaavan. Nyt luodolla ma seison niinkuin mies, Jok', ympärillään ärjy meri, näkee Kuink' aalto aallolt' yhä paisuu kuohu, Odottain vain, ett' ärjäs hyökylaine Kitaansa hänet nielee suolaiseen. Tuost' armaat poikaseni kuoloon kulki; Maanpakolaisna tuossa toinen seisoo, Ja veli tässä tuskiani itkee.
CYMBELINE. Olimme vapaat, tiedätte sen, kunnes Kiristi Rooma väkivalloin meiltä Tuon veron. Vallanhimo Caesarin Mi paisui niin, ett' oli mailman sivut Haleta melkein julkeasti meidät Ikeeseen pani. Sitä päältään puistaa Sotaisan tulee kansan, jota mekin Kyll' ollaan.
Maria lähenee vasenpuolista ovea, mutta seisahtaa hetkeksi ja katselee taaksensa luutnantti Werneriä, joka seisoo syviin ajatuksiin vaipuneena. Kymmenes Kohtaus. Luutnantti Werner. Maria. MARIA, lähenee taas Werneriä. Oi, Gustav kallis! Anna kerta vielä Mun korvahani lempi-äänes soida, Ett' sydän autuaana sykkis taas! On aikaa sitte kun sun viimen näin, Ja muotos kyyneleet ja varjos multa.
Me emme kotiin jää. Kolmas kohtaus. Sama seutu. Katu. PORVARI. Huomenta, naapuri! No, mihin kiire? PORVARI. Sit' itse tuskin tiedän, totta vieköön. No, tiedättehän uutisen? PORVARI. Niin, ett' on Kuningas kuollut. PORVARI. Huono uutinen, Niin maarin, niinkin. Harvoin hyvää kuuluu. Pahoinpa pelkään, ett' on mailma nurin. PORVARI. Huomenta, miehet! PORVARI. Jumal' antakoon!
Mä muilta vaadin vaan, Ja tuskin muistankaan, Ett' itse syntisin Maan lapsist' olenkin: Ma yö, hän kuutamo, Vaan Luojamme on aurinko. On pikku porsahat niin ihmeen sievät, Ett' emäntää ne oikein viehättää, Niin puhtahat ja kaunihit! Ei uskois, Ett' aika sikoja niist' tulla voi. On kissanpojat leikkisät ja somat; Niist' usein koko peihe ihastuu.
BASSIANUS. Marcus Andronicus, niin suoruuteesi Ja totuuteesi luotan, niin sua hellin Ja omaisias, niin on mulle rakas Sun jalo veljes Titus poikineen Ja hän, joss' aatokseni kaikki elää, Lavinia armas, Rooman kaunistus, Ett' ystäväni kaikki kotiin päästän Ja onneni kansansuosin vaakaan Ma punnittavaks asiani heitän.
Tituksen talon edusta. TAMORA. Täss' oudossa ja kolkoss' asussa Andronicusta vastaan käyn ja sanon Ett' olen Kosto, manalasta tullut Kamalain tuskiensa sovittajaks. Koputa huoneen oveen, missä kuuluu Hän julmaa koston tuumaa hautovan, Ja sano, että Kosto häneen yhtyy Tuhoomaan tuiki hänen sortajansa. TITUS. Ken häiritsee mua miettelyssäni?