United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin puhui Flaccus ja nauraen painoi ystävän päähän orvokkiseppelen, jonk' oli Tiburin metsistä tuonut, nousi ja maljansa nosti ja Sapphon tahtihin lausui lennolla ystävän kunniaks raikkaan kaikuvan oodin. Lankesi verkkaan yö yli Esquiliaen, yli Rooman, suurina syttyi tähtien soihdut, mut yhä istui ystävät koitossa aamun ja muistojen maljoja vaihtoi. SYD
Sun edessäs tahdon ma polvistua, mut silmihin katsoa tahdon ma sua ja sanoa: Henkeni annan! mut mieltäni nuorta en milloinkaan. Se tuskassa tulta iskevi vaan, sen kanssani hautahan kannan. SYD
Sa, haltiatar sulohaaveilon: Sun heimoas myös oma henkeni on! Sun luontoas on sävel lauluni: Sinut siksi se liioin tuntevi. SYD
Mull' ei ole kotoa lämpimää, Ei omaist' eik' ole ystävää, Saan muiden lahjoja muille kantaa, Mut en saa itse ja en voi antaa. Oi, jos olis ystävä mullakin, Niin hälle ma itseni antaisin. Kaikuja Hämeestä 1878. SYD
Alas aidat, ovet auki, sydämet selkoselälleen! SYD
Miks ei hän saa jo kyllin tästä lapsenleikistänsä? HATARA SYD
En lähde, mull' on oma kärsimyksein, minä Murheen morsiuskruunun jo tein. Ja Kuolema jatkoi kulkuaan, maan päältä etsien armastaan. Mut ajasta aikaan ikuiseen ei saanut hän Sydäntä omakseen. SYD
Mut moni heistä, joilla tuska vaan ja orjantappurat on osanaan, ei sitä muille kuuluttanut julki, vaan moni heistä hymy huulillaan on käynyt kärsimyksenpolkuaan, he tuskan mykkään sydämeensä sulki. SYD
Min' en laula luonto vaan Rinnassani laulaa: Eihän luonut lintukaan Itse laulukaulaa. Eikä virta laaksossa Väsy vieremästä, Kunnes lähde vuoressa Ehtyy päilymästä. Lähde, laakso, virta vaan Kaikk' on Luojan töitä, Hänpä laululahjoillaan Muistelee myös meitä. KOTOINEN SYD
Kaikkialla missä elämä on voimassaan, siellä on liikkumista, kasvamista. Sillä elämisen tarkoitus on kasvava eläminen. Meidän asiamme on tehdä sen muodot niin yleviksi ja kauniiksi kuin voimme. Helsinki 27/10 1899. SUOMALAINEN HUONEENTAULU VANHOILLE JA NUORILLE SYD