United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Telefooni sai alkaa tehtävänsä, ja viimeinkin, kun oli kysytty oikealta ja vasemmalta, kahviloista ja tupakkakaupoista, annettiin Kaisaniemen keilaradalta se lohduttava tieto, että Flaccus ihan omassa persoonassaan oli siellä keilanheitossa, seuranaan eräs nimismies Savosta, »makasiinirotta Viaporista ja muuan vararikon tehnyt kauppias herra ties mistä pikku-kaupungista.
Huomaamattomasti räpäyttäen vasenta silmäluontaan ojensi Flaccus kätensä, etsi runosäkeen käsikirjoituspaperien joukosta ja sanoi: Pelkkää lorua, kuten tulee ollakin tällaisissa tapauksissa. Tässä on kaiku omasta veltostuneesta sydämestäsi: Vaikk' pieni oon, käyn aina vaan, Käyn hiljaa tyynehesti; En taaksepäin käy milloinkaan, Vaan eteen tasaisesti.
Mutta kyllä se onkin pahuksenmoista juoksua täällä Helsingissä. Nyt täytyy sinun kuulla jotakin Flaccuksen mestariteoksista», huudahti Ville. Tääll' on helliä ja vienoja, siveellisiä ja hieman kevyitäkin. Millä aletaan? Mitä kirjoitit sinä, hyvä Flaccus, Irenen kultakelloon, sen tahtoisin tietää?
Jospa vaan sydämes vartia oisin Ja huolilta maailman sen varjella voisin, Niin ilotkin iloitsisin sen kanssa Kuunnellen onnen kuiskettansa. No, tuohan sointuu oikein kauniilta ja todelliselta, minun mielestäni, sanoi Ludvig. Kuulostaa ikäänkuin sinä itse olisit rakastunut, veli Flaccus. Olisihan jo aikakin, vai mitä te sanotte, pojat?
Ja kas niin, pojat, nyt me kyllä olemme ansainneet lasin. Onko teillä seltteriä täällä? Hyvä! Maljasi Flaccus, sinun etupäässä! Sinä olet saanut olla touhussa, sen näen kaikista näistä lapuista. Vai olet sinä Kalle kirjoittanut puhtaaksi ne. Maljasi sitten! Ja Ville lakkaa. No maljasi, sinä iloinen sielu! Nythän minun ei tarvitse muuta kuin kädet ristissä katsella päälle.
Palaa salaa valaa, mumisi Flaccus, ei ollen kuulevinaankaan ystävän puhetta, täydessä runontekopuuhissa sikaarilaatikkoa varten.
Koitappas tukkaas silittää!» Tästä ei ole pääsevä rangaistuksetta tuo kirottu Flaccus, joka ehkä nyt hyvällä omallatunnolla istuu juomassa teetä kapteeni Blomagoffin leskiserkun luona.
Tässä on nyt sinulle, parahin Flaccus, koko luettelo, sanoi Ludvig. Koeta nyt parastasi! Minulla kyllä, hitto vie, ei ole aikaa sekaantua koko hommaan. On vielä koko joukko ostoksia tehtävä, niin että ennen kello 7:ää illalla ei teidän tarvitse ajatella näkevännekään minua kuin joskus pikimmiltään.
Tykistömäinen joukko pulloja ja karahviineja pisti savupilven keskestä luonnollisesti esiin pakettien välistä, ja mitä tyynimmän sotapäällikön näköisenä istui Flaccus kynä kädessä, lukien erästä säettä ystäväin arvosteltavaksi. Hyvä, hyvä! huusivat Ville ja Kalle, kun samassa Ludvigin iloinen muoto tuli näkyviin.
Vielä tulisi Irenen saada komea kaulaketju mitä kauneimmista alabasterikivistä ja sitä paitsi ostaisi hän hänelle vielä jotakin pientä, ja tulisi lahjojen runosäkeitten kääreissä olla hienoja, kauniita, kevyitä ja runoutta tuoksuvia, aivan kuin tuo herttainen tyttö itse. Jospa sentään Flaccus olisi saanut nähdä hänet!