United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jalopeurain kitahan Marttiira nyt anna! Katumuksen ahdistus, Tuska, vaiva, vaikerrus Palkkana on sulla... Herran armo mulla! Felton hölmistyi tuosta oudosta puuskasta ja seisoi kuin kivettynyt. Ken te olette, ken te olette? huudahti hän, liittäen kätensä ristiin, oletteko Jumalan sanansaattaja vai helvetin sikiö, oletteko enkeli vai paholainen, onko nimenne Eloa vai Astarte?
Tuo oivallinen, onneton Athos oli haavoittunut juuri siihen olkapäähän, johon minä menen paiskaamaan pääni kuin oinas. Ainoa asia mikä minua kummastuttaa, on ettei hän tappanut minua sill'-kertaa; siihen olisi hänellä ollut täysi oikeus, sillä tuska, jonka minä saatoin hänelle, oli varmaan julma.
Laskisinko lapseni tuntemattomaan tuhoon? Tämä tuska on tuhoa pahempi. Isä, isä en voi elää muuten, sydäntänihän syö ja kiduttaa joka hetki tuo musta tieto. Se on velka, velka, se painaa minut maahan! Ja sitten kadotinhan enemmän kuin kaiken. Isä, minua väsyttää... IS
Jumalani, Suo että tuosta henkäis yljän lempi Ja terveys, mielihyvä erostamme Ei toki, ei se tuskaks olkoon hälle On lääkett' usein tuska, niinpä tääkin, Se lemmen nuorentaa niin, mielihyvä, Mut ei vain tästä! Anteeks, vaha kulta! Oi, onnen mehiläiset, jotka teette Nää salausten lukot! Lempivällä Ja velkain ahtamalla eri toive: Syynalaiset te tyrmään heitätte, Mut Cupidonin kirjeet lukitsette!
"Tahdoit tehdä minusta miehen rakkauden onnen avulla rakkauden tuska on tehnyt minusta miehen. "Voi hyvin ja kunnioita taivaan sallimusta." KAHDESKYMMENESENSIMM
Mutta tämä tuska vaan täytti Galdon riemastuksella. Uhri peitettiin tavallisella terva- ja pellavavaatteella ja sidottiin paaluun. Nyt pistettiin tulisoitto kylkeen. Vapaus. Tällä välin Cineas ei ollut saanut tietoa mistäkään. Suruun vaipuneena ja pahimmilla epäluuloilla kiusattuna hän varoi uhkaavia onnettomuuksia eikä ymmärtänyt, kuinka niitä karttaa.
Hällepä vastasi näin nyt päilyväsilmä Athene: "Rakkahin, kyll' isä pyys, emo korkea pyys, perätysten polviin lankesivat, pyys ystävät ympäri saartain jäämään sinne, kun niin hätä suuri on heillä ja hirmu, vaan sydänjuuria raateli mult' ylen murtava tuska.
Mut koska kärventynyt, korventunut tuoll' oisin, voitti pelko tahdon hyvän, mi vaati mua syleilemään heitä. Niin virkoin: »Tuska eikä halveksunta tilanne piirsi niin mun mieleheni, se että myöhään sieltä haihtuu, heti kun mulle äsken lausui Mestarini sanoja, joista päättää saatoin, että näkisin täällä teidän arvoisia.
Syyttömät ja nuoret olivat Uguccione ja Brigata ja kaks nuo muuta ennen mainittua. Kävimme eespäin, sinne, missä kytkee iljanne kansaa toista, jonka kasvot ei alaspäin, vaan taa on taivutetut. Siell' itse itku itkemästä estää ja tuska, jot' ei silmä päästä ilmi, takaisin palajaa ja vaivaa lisää;
Se on jo monta vienyt eikä viivyttele. Kuoleman hetkellä ei tuska enää sen suuremmaksi uudistunut. Pari, kolme syvää huokausta, ja silloin oli elämä lopussa. Syvästi näkyi vaikuttavan Maliseen tämä eron hetki, mutta hän tahtoi kantaa miehen tavalla surunsa. Vaimoväki ja lapset itkivät hänenkin puolestaan.