United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, jopa hääti naisen naurun, piätteli piian pilkan. Ei ollut sitä tytärtä, piikoa pyhintäkänä, kuta hän ei kosketellut, jonk' ei vieressä venynyt. Yksi on impi kaikkinensa Saaren suuressa su'ussa, jok' ei suostu sulhasihin, mielly miehi'in hyvihin: se oli Kyllikki korea, Saaren kukka kaunokainen.
ELISABETH. Mitenkä sanoisin? Ett' isän veli Hänt' anoo aviokseen? Vaiko setä? Vai veljien ja setäin murhaajako? Kenenkä nimeen kosisin, niin että Jumala, laki, kunnia ja lempi Sen hentuvalle tekis suotuisaksi? RICHARD. Siin' aviossa, sano, maan on rauha. ELISABETH. Jonk' ainaisella sodalla hän ostaa. RICHARD. Kuningas, sano, käskijänä pyytää. ELISABETH. Min kieltää kuningasten kuningas.
Mun teille mikä lienettekään loordi Lähetti tään maan kuulu hallitsija, York herttua, kysymään, miks sijaisuutta Käytätte hyväksenne, nurjin asein Kotoisen rauhan meiltä säikyttäin. BOLINGBROKE. Sanani viejäksi ei teitä tarvis; Tuoss' itse tulee herttua. Jalo setä! YORK. Sydämmen näytä nöyryytt', älä polven, Jonk' alamaisuus viekastaa ja pettää. BOLINGBROKE. Oi, armollinen setä!
Ei niin mäntyä mäellä, Eikä kuusta kukkulalla, Jonk' en latvahan kapuisi, Kun vaan kultani näkisin. Oksat poies otteleisin, Joka lehvän leikkoaisin Oksat kaikki kaunihitki, Kaikki lehvänsä leviät. Oisko linnun lentoneuot, Kohottimet kotkalinnun, Lenteleisin, liiteleisin Orra lammin laitehelle. Vaan mitä miehellä minulla, Kuta kurjanpäiväisellä! Ei ole siipeä variksen, Jolla luoksesi tulisin.
Kukista ensin rietas pappikunta, Jonk' orjuudessa kansan henki nääntyy, Ajatus, tunnon matkasoihtu, riutuu Ja tunne luopuu järjen aviosta, Himona irstaillen. Seedek ja hänen pappikuntansa lankeavat polvilleen, kädet taivasta kohden. SEEDEK. Baal, auta meitä; Vihasi nuoli vainojaamme heitä! Nousevat. Nyt nouse, kansa, joutuin temppeliin, On aika turvata jo jumaliin!
Vaikk' eläisin ma tuhat vuott', en oisi Näin valmis kuolemaan; näin mieleistäni Ei paikkaa, kuolintapaa ois, kuin tässä Caesarin kanssa kuolla, teidän kautta, Te ajan valitut ja suuret henget. BRUTUS. Antonius, älä meiltä surmaas kerjää. Verisiks, julmiks meidät kyllä luulis, Niinkuin sen kätemme ja työmme tuossa Jo osoittaa; mut kätemme sa näet vaan Ja tämän verityön, jonk' on ne tehneet.
Kuin pikku haikara, mi halais lentää ja nostaa siipeä, mut tohdi jättää pesäänsä ei, ja alas taas sen painaa, kyselyn halu mulla syttyi, sammui, siks kuin se päättyi liikkeesen, min tekee mies valmistauva jotain virkkamahan. Vaikk' oli nopsa käyntimme, näin lausui Isäni armas mulle: »Joutsi sanan, jonk' olet jännittänyt, jouahuta!»
OTHELLO. Niin kyllä, niinkuin teurashuonehessa Itikat, jotka syntyissään jo huorii! Oo, ruuhka sinä, hurmaavaisen kaunis, Jonk' armas tuoksu aivuj' oikein särkee, Voi, ett'et olis koskaan syntynytkään! DESDEMONA. Mink' olen synnin tietämättä tehnyt? OTHELLO. Tuo kaunis, puhdas kirja onko tehty Vaan porton leimaa varten! Mitä tehnyt? Mitäkö tehnyt? Oo, sa julki-luuska!
Nuo heti jätti, ja sai tuta peistä nyt Hippason poika, sorja Kharops, veli jonk' oli Sokos, mies varavauras. 427 Veljeä auttaakseen jumalainen karkasi Sokos päin vihamiest', ihan luo sekä lausui noin, sanan virkkoi: "Verraton viekkauteen, jalo taistoon, kuulu Odysseus, kaksipa surmannees tänä päivänä Hippason poikaa, kaannees aimoa kaks, asut vienees kerskata saatkin tai tämän peitseni iskuun koht' oman henkesi heität."
Piiritti häntä parvi seitsen-neito käsissä kynttilät, nuo jotka varmat etelän tuuliss' on ja pohjanperän. »Asukas metsän täällä ollos hetki ja sitten kanssain kansalainen Rooman, sen, jonk' on ensi kansalainen Kristus. Hyödyksi maailman, mi pahoin elää, nyt katso vaunuja, ja mitä näet, se kirjoita, kun palajat maan päälle!» Beatrice näin.