United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olga nous ylös pulkasta, maksoi vappukselle, avas oven, joka tavallista tapaa vastaan oli lukeitsematta jäänyt, viistoista vuott' oli kulunut siitä, kun hän oli tämän kynnyksen yli astunut! ja kiiruhti sisään. Tääll' istui hän tuon yksinäisen kynttelin ääressä, joka loisti akkunasta, ja Raamatustaan luki kertomusta tuhlaaja pojasta. Liikkuminen häiritsi häntä, hän katsahti ylöspäin.
Viistoista vuott' oli vierinyt Finmarkenin tunturien yli ja nämä olivat jättäneet jälkiä, jotk' isku iskulta tulivat kivihin hakatuiksi. Pontevan tahdon ja palavan rakkauden innostamana samilaiseen kansaan oli pastori Stocksleth vihdoin viimeinkin saanut voiton. Samilainen kieli oli saatu muuttumaan kirjakieleksi. Se oli saanut sanakirjan, kieliopin, käsikirjan, biblian historian ja katkismuksen.
Syvät synnyt kuultuansa, Maininnaiset Manalan, Käärme kirpoo uhristansa, Myrkky-virran palavan Syöksee kohti auttajata, Hänet uhkaa upottaa: Mutta tyynnä, voitollisna Tämä työtään kiiruhtaa. Sata vuott' on sankarimme Kirvoitellut kirotun Käärmehen jo käärehiä: Suur' on ilo autetun! Lapset laulaa kiitostansa Ympärillä auttajan, Toiset isää irroittavat Kera viisaan voittajan.
»Ken kurja lienetkin, mi päälläs seisot kuin paalu, maahan upotettu, siinä», ma hälle haastoin nyt, »jos voit, niin puhu?» Kuin munkki, murhamiestä ripittävä, min kutsuu kuolemata viivyttääkseen tää ääreen kuoppansa, ma tuossa seisoin. Hän huusi: »Bonifacius, tääll' ootko, sa ootko, Bonifacius, jo täällä? Siis erehtynyt kolme vuott' on ennus?
»Ken kurja lienetkin, mi päälläs seisot kuin paalu, maahan upotettu, siinä», ma hälle haastoin nyt, »jos voit, niin puhu?» Kuin munkki, murhamiestä ripittävä, min kutsuu kuolemata viivyttääkseen tää ääreen kuoppansa, ma tuossa seisoin. Hän huusi: »Bonifacius, tääll' ootko, sa ootko, Bonifacius, jo täällä? Siis erehtynyt kolme vuott' on ennus?
»Teilt', everstiluutnantti, herpoo jo käsi vanhuuttaan, mut ei kysy, turvaksi kelpaako kuninkaan ja maan; elo mulla on kevätvoimassaan, viistoista se sykkinyt vuott' on vaan, sitä enkö tarjota tohtis, sekö halvaksi havaitaan?» Tuli tuiskahti silmästä vanhan: »Tuo teräkseltä soi! Sanat väärään, herra, ei vieneet nuo, ne määrään toi. Teit' enää en hennoksi arvioi, kun teidät sain, avun Luoja soi.
AKSEL. Se kummallista onko teistä, että Isäinsä maahan Norjan poika palaa? KNUUTI. Mä tiedän, miksi maasta läksit. Ah! Niin oivaa nuoren pojan tarkoitusta Kaikk' kirkon veljet kiittäkööt. Sa poissa Olollas tahdoit häätää synnillistä Halua sulo Valpuria kohtaan. Siin' oikein teit, teit hyvän, kauniin työn. Mut, poikaseni, palannut nyt olet? Viis vuott' on tok' jo kulunut, niin oikein!
Ja katsellessaan tuota valkotukkaista, laihaa ja kuihtunutta naista, jonka luota hän oli lähtenyt, kun hän vielä oli nuori, kaunis ja kukkea, vastasi Rosalie: On totta kyll', rouva Jeanne, ett' ootte muuttunn', enemp' kuin totta. Mut muistakaa seki, ett' on jo enemp' kuin kakskymment' neljä vuott' siit' kuin me toistemme nähtiin. He vaikenivat ja vaipuivat jälleen mietteisiinsä.
LUCIUS. Mut haudatkaamme hänet niinkuin tulee: Suo hälle sija veljiensä viereen. TITUS. Pois, petturit! Ei tähän kammioon! Viissataa vuott' on tämä hauta ollut; Sen uljaaks uudistin; se arvopaikka On urhojen ja Rooman uskottujen, Ei kurjan, kapinassa kaatuneen. Haudatkaa mihin mieli, vaan ei tähän. MARCUS. Veli, armoton sa olet.
Vuott' olin yhdeksän minä seppona siell', ani-paljon kaikkea hempua tein, povikäätyä, solkea, neulaa, onkaloluolass'; yltä ja ympäri vaahdoten vyöryi suunnaton Okeanos, eik' ainoakaan mua tiennyt, missä mä piilin, ei seass' ihmisien, jumalainkaan, vain Thetis Eurynomen kera ties, avun antajat armaat.