United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
LOUIS. Jos Arthur kaatuu, mitä voitan minä? PANDULPH. Te puolisonne, Blancan, oikeudella Sen voitte vaatia, mink' Arthurkin. LOUIS. Ja hengen, kaikki menettää kuin Arthur. PANDULPH. Nuor' ootte tässä vanhusmaailmassa! Teit' auttaa Juhana; teit' aika suosii. Ken kelpo vereen kastoi onnensa, Verisen saa ja kelvottoman onnen.
Mink' elin, sen mua muistit, vaan jopa unhotat kuolleen! Hankkios hautani koht', ett' aukeis portti jo Hadeen. Varjot vainajien mua estää vaipunehitten, joukkoons' eivät suo minun astua viel' yli virran, vaan liki harhailen minä Hadeen porttia laajaa. Kerran viimeisen kätes anna, en astu, ma koito, koskaan Hadeen mailta, kun kirvoittaa tuli sielun.
Te, hyvä prinssi, käykää hänen luonaan; Pitävän teistä kuuluu; pyynnöstänne Hän ehkä hiukan kieltää itseään. ULYSSES. Ei, Agamemnon, sit' ei sallita. Jok' askel pyhä on, mink' Ajax poispäin Achilleest' astuu.
VIOLA. Mut sama, kuin on teidän mielenkiihkon, On minun valtiaani tuskan laita. OLIVIA. Kas, tässä kalleus: kuvani on siinä; Se ottakaa, se teit' ei kielin häiri. Mut pyydän: tulkaa jälleen huomenna. Mit' anoisitte, jota kieltäisin ma, Jos kunniani vaan ei sitä kiellä? VIOLA. Vain yhtä: sydäntänne herralleni. OLIVIA. Kuin voin sen kunnialla hälle antaa, Mink' annoin teille?
Mun silmän' taituri on verraton: Se sydämmeeni kuvaa sinun sulos, Poveni taulun kehyksenä on, Ja näköisyys on taituruuden tulos. Sen taidon kautta, mik' on kuvassa, Sen todellisen olinpaikan arvaat; Se sydämmeni riippuu tuvassa, Mink' ikkunoina silmäsi on armaat. Näin silmämme on avuks toisilleen! Mun luo sun kuvasi ja sinun taasen On ikkunana, josta ilokseen Luo päivä katseen muotoos helokkaasen.
Mit' ihanaa ja suloista maa kantaa Ja jaloa mink' ihmisrinnass' on, Työn hedelmät ja voitot taistelon Ne nöyrästi hän synnyinmaalle antaa. Jumalan kirous On pyhä rakkaus: Kun sydän hyljättynä halkeaa, Elämä kuihtuu, toivo katoaa, Yön rauha poistuu, päivän kirkkaus Ja katkeraa on joka tuulahdus: On autio, on tyhjä silloin maa.
Nuori neitonen totteli, toi tämän säveltensä armaan tuudun ja istui soturin jalkain vierelle. Hän lauloi: Pois isänsä kotoa rientääpi Isän nukkuissa neitonen, Ja metsässä valonen loistaapi, Ja vinkuupi tuulonen. Leipää vie köyhälle neitonen, Mink' itse on säästänyt; Ja aamun koitteessa punainen On metsä jo päivä on nyt. Isänsä neitonen kohtaapi: Pois silmäini edestä, sa!
Mink' olen näköinenkään, jos niin julmaa Minusta luullaan, kuin tuo teko vaatii? "Tee se. Ma hälle kirjoitan, ja itse Hän antaa sulle siihen tilaisuuden" Kirottu lehti, yhtä musta kuin on Sinussa muste! Tunnoton sa liuska, Apuri tässä työssäkö? ja näytät Noin immen puhtaalta? Hän tulee tuossa. Ma tästä käskyst' olen tietämätön. IMOGEN. Pisanio hyvä, mitä kuuluu?
Hyvyydellään Ei ollut talvea, vaan aina syksy, Jok' annistaan vain versoi; nautintonsa Kuin delphiinit vain uivat, selkäns' ylös Kuohuista nostain; palvelijoina hällä Kuninkaat oli, ruhtinaat; kuin rovot Varisi hänen kädestänsä sääret Ja valtakunnatkin. DOLABELLA. Cleopatra, CLEOPATRA. Moist' onko miestä ollut, voiko olla, Kuin tuo, mink' unissani näin? DOLABELLA. Ei, rouva.
MINK