Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Voi kukkaa, joka elää haihtuakseen Ja hedelmää ei kanna elämälle! Jos kysyt, mik' on oikeaa ja totta Näilt' itseviisailt': uusin päivälehti. Mink' edest' elää tahtovat ja kuolla? Ei kuolla minkään edestä, mutt' elää Niin ett' on elämä jo kuolemata. Vaan tuolla astuu urho pystörinta! Jumalan kiitos, että sodan henki Viel' ihmiskuntaa asevelvoituttaa!
IMOGEN. Sinä ainoo lohtu, Mink' antaa mulle taivas! Mene toimiin: On paljon mietittävää; ajan varaa Nyt tulee käyttää. Uhkatuumaan suostun Kuin sotamies, ja ruhtinaisin mielin Sen aion täyttää. Mene, ole hyvä. PISANIO. Niin, rouva, lyhyet jäähyväiset, Hovissa ettei kaivattais ja luultais Pakoonne mua syypääks.
Sano Herefordille tuossa kai hän seisoo Ett' ilkipetosta on joka askel, Mink' astuu täällä. Avaamaan hän tuli Verisen sodan punatestamentin; Mut kunnes kruunu rauhass' istuu päässään. Tuhannen äidin pojan päät ne verin Rumentaa maamme kukoistavat kasvot Ja immenkalvaan rauhan muodon muuttaa Punaiseks vihaksi ja kedon ruohon Kostuttaa verill' aimo brittiläisten.
Rakastan, raukka, kaikin erheinesi sua enkä muuta saata ma onneton, mink' osan kurjan sainkaan! Ma tuota vaikerranko? Oh, en vainkaan, ihanin ihmisistä oot sa, armain, tien viitta mulle, vahti suuntain varmain, vereni vaikka velloo tuulispääsi.
NERGAL. Jos sallitte, niin puhun puhtaaks' suuni: En usko yht', en monta jumalaa. Sen Jumalaa on, minkä meissä voimaa, Mink' oma tahto omaa kättä ohjaa; Sen voimaa on, mink' itseluottamusta Ja valtaa, minkä meiss' on vankka tarmo. Valtamme ylttyis Eufratilta mereen Ja Liibanonilt' asti Egyptiin, Jos kansa luottais itseensä, ei muuhun Nyt valtaa raaka paimenjoukko maan!
ABOTTI. Ennenkuin mieleni ma suoraan lausun, Luvatkaa, pyhän sakramentin kautta, Hankkeeni haudata, mut toimeen panna. Mink' ikänänsä minä tuuman keksin. Näen, ett' on pilvess' aivan otsanne, Surussa sydän, silmä kyyneleissä. Nyt iltaiselle! Keinon keksin teille, Mitenkä koituu onnen päivät meille. Toinen kohtaus. Lontoo. Toweriin johtava katu.
Jagellon lapsi, jalo lilja, käyös siis kanssain kärsimyksen kirkkauteen, kuin tähti yön mun tielläin ylennäyös, mut vieös viitaan iankaikkiseen; mink' yöhön eksyn, yöstä välkähtäyös, mink' etsin päivää, päily sydämeen, ma että erottaisin hyvän, pahan, en paatuis veljeäni vihaamahan. Rakastaa tahdon! Kuulun rakkaudelle kuin kukka auringolle aamunmaan.
Ne kaksi yhteen yhtyvät, ja toinen on luotu saamahan ja toinen luomaan, niin täydellinen tuoss on alkulähde. Se toiseen liittyneenä työnsä alkaa, tiivistää ensin, elähyttää sitten, mink' oli aineksensa muodostanut. se luo jo liikunnon ja tuntokyvyn, mi merisienell' on, ja tehdä alkaa kyvyille kylvämilleen elimiä.
Jos he tietäis, mink' armon teemme heitä halliten, he eivät halpuuttansa enää sietäis, vaan hankkisivat valta-istuimen, me jolle lauluin, harpuin, huiluin vietäis, min vartioisi miekka vapauden, ja nähtäis, kuinka kesken jäätä, lunta on pohjolassa uusi valtakunta. Juhana, tiedän moista miettiväsi, mun siitä salli sua varoittaa.
RICHARD. Ei, onnen korkeuteen ja valta-arvoon, Ylimpään maisen loiston kunniaan. ELISABETH. Hyväile tuolla tuskaani ja sano, Mink' arvon, kunnian ja onnen tilaan Sa yhdenkään voit lapsistani saattaa? RICHARD. Mit' omaa mull' on, itseni ja kaikki Eräälle lapsellesi lahjoitan, Vihaisen sielus Letheen hukuta Siis kaikki muistot niistä vääryyksistä, Joit' arvelet sa minun tehneen sulle.
Päivän Sana
Muut Etsivät