Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025


Hänpä jo vaskisehen Zeun linnaan ehti, Olympoon, heittihe istumahan isän polvell' itkien impi, värjyi taivahinen puku yllä; mut tyttären painoi rinnoilleen Kronossynty ja tieteli näin hymyellen: "Lapseni, noin kuka taivahinen tyly sulle on ollut, kuin mink' ilmetyn ilkiötyön sinä laatinut oisit?"

Mink' ylenkatsein viskaat pois, sit' usein Halajat jälleen; mikä nyt on mieliks, Ajalle vaihtuu vastakohdaksensa. Nyt, kuolleena, hän hyvä on. Tää käsi, Mi hänet hylki, nyt hänt' eloon pyytää. Paeta tuota hurmaajaa mun täytyy; Tuhannen tuskaa, pahempaa kuin tiedän, Tää laiskuus ilmi hautoo. Enobarbus! ENOBARBUS. Tahtonne, herra? ANTONIUS. Mun täytyy päästä joutuun täältä pois.

Näin isä lausui, päänsä kallisti, Vaan tyttärensä ensin siunasi: Ja tytär vannoi lemmen-hunajansa, Ken maljan tuopi, sille antavansa; Ja sulhoja tää saalis lennätti Nyt maljaa etsimään, mink' enätti.

Työnnä hälle tyttö; Mink' annat sinä, saman minä annan, Niin tasapainoss' ovat. ATEENALAINEN. Jalo herra, Sanasi pidä, niin on tyttö hänen. TIMON. No, tuossa käteni ja miehen sana! LUCILIUS. Nöyrimmät kiitokseni, jalo herra! Mik' onnen hyvyys osakseni tulkoon, Niin teidän se on omaa. RUNOILIJA. Työni ottaa Suvaitkaa; onnea ja pitkää ikää! TIMON. Suur' kiitos!

Käy ilmi sulle, jos nyt tuumit tuota, lupauksen arvo kallis, jos sen laatu niin on, ett' Taivas suostuu, kun sa suostut. Liitossa ihmisen ja Luojan aarre tuo suuri uhrataan, ja niinkuin sanon, se tapahtuu juur' tahdon toiminnalla. Mit' tarjota siis korvaukseksi voitais? Jos luulet hyvin käyttäväs, mink' annoit, hyväksi kääntäväs työn luulet pahan.

Vaan emon helmaan heittäytyi Afrodite, Dionen; tyttären kaunoisen käsivarsillaan emo kietoi, poskea sormillaan silitellen hälle jo lausui: "Lapseni, noin kuka taivahinen tyly sulle on ollut, kuin mink' ilmetyn ilkiötyön sinä laatinut oisit?"

Mink' ansioksi Lukea saa sen onnen, että näen Taas sinut, Aksel? Olemme jo luulleet Niin ylhäiseks sun tulleen ritariksi Henrikin luona Saksass', että tuiki Jo olit Norja raukan unhottanut. AKSEL. Ei ole Norjalaisen, Tanskalaisen Tapana isänmaataan unhottaa.

No, siis neito-orjatkin! Oi, mink' uhrin multa kannat! Ota joukot orjatarten, Muista: rauhass' olla annat Ilohetkein-papitarten, Tanssijatarten! Grotte saa orjalapset.

Ja Suomen miesten kautta tieteen valo On monta pimeätä poistanut, Ja moni sävel ikisoiva, jalo Rinnast' on Suomen miesten kaikunut, Lauluiksi liittäin, min soi Suomen salo Ja mink' on Suomen kansa tuntenut. Vaan Suomalaisiksi ken tietää heitä? Kaikk' kielen vieraan vieras lippu peittää! Oi Suomen lapsi!

Muistakaa, Ett', ennustaen mitä tuloss' oli, Ma Troian jätin, omastani luovuin, Sain kavaltajan nimen, varmat, tietyt Perityt olot epävarmaan onneen Pois vaihetin, niin, kaikest' erosin, Mink' aika, arvo, tuttavuus ja tapa On tehnyt kalliiks olemukselleni. Täss' olen, teitä palvellessani, Kuin mailmaan vastatullut, outo vieras.

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät