Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
IMOGEN. Hyvin kaikki. Hovissa minun valtani on teidän. JACHIMO. Nöyrimmät kiitokset! Unohtaa olin Anoa pientä armotyötä, joka On tärkeää ja miestännekin koskee. Pait mua, monta hyvää ystävää On toimess' osakkaana. IMOGEN. Mitä on se?
"Vai niin; sitte kuin olette naimisissa, kannan minä ensimäisen lapsenne ristille." "Nöyrimmät kiitokset". "Ja vielä?" "Hän antoi minulle arkin, jonka hän oli kaapannut eräästä kirjavasta romaanista, joka ilmestyy jouluksi. Minä ajattelin, että sen kuuleminen kentiesi huvittaisi armoa!" "Niin, lue vaan!" Jaana luki tämän kertomuksen.
»Te olette tulleet puhelemaan kuolevan miehen kanssa ainoasta, mitä hän enää ajatteli»; hän sanoi. »Sulimmat, nöyrimmät kiitokset.» Hän puhui omituisella, ritarillisella, kohteliaalla tavalla, joka olisi herättänyt hymyilyn, jolleivät hänen katseensa ja äänensä olisi osoittaneet, kuinka syvästi hän oli liikutettu. Hän katsoi Katriinaan. Tämä lähti huoneesta.
Kaikkein jalomielisimmät henkilöt tavallisesti ovat kaikkein nöyrimmät. Hyveinen nöyryys on vain siinä, että ajattelemme luonteemme heikkoutta ja ett'eivät ennen tekemämme pahat teot tai ne, jotka vielä tulevaisuudessa saatamme tehdä, ole vähäisemmät kuin muiden pahat teot.
Työnnä hälle tyttö; Mink' annat sinä, saman minä annan, Niin tasapainoss' ovat. ATEENALAINEN. Jalo herra, Sanasi pidä, niin on tyttö hänen. TIMON. No, tuossa käteni ja miehen sana! LUCILIUS. Nöyrimmät kiitokseni, jalo herra! Mik' onnen hyvyys osakseni tulkoon, Niin teidän se on omaa. RUNOILIJA. Työni ottaa Suvaitkaa; onnea ja pitkää ikää! TIMON. Suur' kiitos!
Lisäksi se syntyy siitä, ettei luulla voitavan tulla omin voimin toimeen eikä voitavan olla vailla useita muista riippuvaisia seikkoja. Täten se on suorastaan päinvastainen jalomielisyydelle. Usein ovatkin sangen matelevat henkilöt mitä röyhkeimmät ja kopeimmat, kun sitävastoin jalomielisimmät ovat mitä vaatimattomimmat ja nöyrimmät.
Sit' ensin varmaan koittaa kissaan, koiraan, Ja sitten ylemmäksi; mut ei vaaraa Sen tuottamassa valekuolemassa; Ajaksi elo turteutuu, mut sitten Vain vilkkaampana herää. Väärä luulo Häll' on sen tehosta; ja minä olen Mies rehellisin, näin kun petän häntä. KUNINGATAR. Sua kutsun, tohtori, kun tarvitsen. CORNELIUS. Nöyrimmät jäähyväiset, kuningatar! KUNINGATAR. Yhäkö itkee?
TIMON. Mitätön eine täällä vartoo, naiset; Eteenne itse ottaa suvainnette. NAISET. Nöyrimmät kiitoksemme, jalo herra. TIMON. Flavius! FLAVIUS. Mit', armo! TIMON. Tuo se pikku lipas. FLAVIUS. Kyll', arvo herra. En tohdi oikkujansa vastustaa; Pitäisi mutta ah! kun kaikki ehtyy, Hän kyllä sois, ett' oisi vastus tehty. Jos hyvyydellä silmät seljäss' oisi, Nujertaa noin ei kelpo miestä voisi.
LAERTES. Nöyrimmät jäähyväiset, isä hyvä! POLONIUS. Jo aika rientää; mene, seuras vartoo. LAERTES. Ophelia, hyvästi! ja muista tarkoin Mun sanani. OPHELIA. Ne muistohoni olen Ma sulkenut; sun hallussas on avain. LAERTES. Hyvästi! POLONIUS. Ophelia, hän mitä sanoi sulle? OPHELIA. Luvalla lausuin, sanan Hamletista. POLONIUS. Haa! Sepä oivaa!
MACBETH. On vaivaa lepo, mik' ei hyödyks teille. Sanoman itse vien, ja tulollanne Ma riemastutan puolisoni korvaa. Nöyrimmät jäähyväiset! DUNCAN. Kunnon Cawdor! Vai Cumberlandin prinssi! Siinä porras, Johonka suistun, jos en yli hyppää; Se tiellän' on. Te, tähdet, sammukaa! Ei mieltän' mustaa valo nähdä saa. Kamo kättä, silmä! Mut se tulkoon, se, Mi tulleena on kauhu silmälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät