United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan Thoran, Kuninkaan äitin luona linnass' on Hän useimmin. Kai pian jo sinne jääkin. AKSEL. Niin miten? KNUUTI. Morsian viel' Akselin hän Piloilla kyll' on kylän tyttöin suussa, Mut tiedetäänpä hyvin, että Hakon Kuningas Norjan kuningattareks Pian Valpur neidon ottaa. AKSEL. Mitä? Hakon? KNUUTI. No, sydämensä kaikell' innolla Hän Valpur neitokaista rakastaa. AKSEL. Ja Valpur?
HANNU. Se lähtö-laulu mulle kyll' on tuttu, Jost' ennenkin jo parkui vaimot, lapset, Kun hyvästäissään urhot lauloivat, Se kuuluu näin, se kuulkaa kyyneleittä. Lausuu. Ei korpikarhuin seurassa Voi loistaa maine sankarin, Kun hongat ei voi haastella Ja ihmiskieltä puuttuu linnutkin.
Mutta jos vasta huomisesta alottaisimme? MILLER. Huomisesta? SELMA. Niin kun lupasin tänään tulla hänen kanssaan luistinradalle ja hän varmaan paheksuisi jos en . Rakas, oma pappa kulta, enkö saa mennä? Sano että saan MILLER. No, kyll' on teidän kanssanne peliä, kyll' on peliä! SELMA. Sano nyt: olkoon nyt tällä kertaa. MILLER. Anna minun olla rauhassa. Mutta muista se että
Ja vielä hän laulaa: "Kyll' itki Ruotsi, Suomikin kuin äiti, leski itkee"...
Kyll' löytävät armahan Pohjolan nuo, Miss' suojaa ja ruokoa luonnotar suo; Kyll' lähteiden suilla Siell' uupuva tointuu, Ja oksilla, puilla Vaan riemuja sointuu; Yöauringon koittain, Uneksivat vaan; Ja lempeä soittain, Ei kaukaisen maan Tiet' aatellakaan.
Joutukaa kyntäjät vakoja luomaan, vakoja suoria vapauden, uria uusia aattehen halki harmajan suomaan! Kyll' on maata kyntäjällä Suomen sinisaloilla, korvet suuret, pellot pienet, kyntäjät vähäväkiset. Joutukaa, joutukaa kylväjät siementä tuomaan, tietojen kylvöjä, taitojen kylvöjä kyntäjän uutehen uomaan,
Kyll' itki moni huokaillen, Ett' oikeus on pilkka; Mut itkiessä toisien, Niin itkenyt ei Ilkka. Vaan koska kansa valittaa, Hän neuvon sille antaa: "Niin kauan huolta nähdä saa, Kun tahtoo sitä kantaa. "Ken vaivojansa vaikertaa, On vaivojensa vanki, Ei oikeutta maassa saa Ken itse sit' ei hanki. "Siis vapauteen taistellen Ken miehen mieltä kantaa: Tie suorin kulkee onnehen Lähellä kuolon rantaa!"
Tahtomattaan alkoi Jeanne verrata heidän elämäänsä toisiinsa, mutta ilman mitään mielenkarvautta ja nöyränä kohtalon julman vääryyden edessä. Hän sanoi: Minkälainen oli sinun miehesi sinua kohtaan? Kyll' hän ol' kelpo mies, rouva, eik' ollenkaan turhanpäinen ja osas' hyvin varallisuutt' kerät'. Hän kuol' rintatautiin.
Kyll' olis minullenkin Siell' ehkä soppinen, Ja lämmintä ja ruokaa Köyhänkin lapsellen. Mut mua äiti armas Odottaa kodissaan, Ja paras joulu=ilo On hänen seurassaan. Kun äiti tulen laittaa Nokiseen uunihin Ja sarvileivän taittaa, On joulu meilläkin. Lapsien elämästä, 1875.
Ja vallat katoo, sodat soi ja verta tulvaileepi, Ja kansat huutaa kostoa, mut Herra varjeleepi. Sä, ihmisraukka, näet vain, ett' aika läheneepi, Maailma jolloin katoaa, vaan Herra varjeleepi. Se autuas, ken itseään vähäiseks arveleepi Ja miettii aina riemuiten: kyll' Herra varjeleepi. Luonnon kirja 1886.