United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyi! se rikost' on Vainaata, luontoa ja Luojaa kohtaan, Se kumoo järjen, jonka vanha lause On isäin kuolo, ja jok' yhä huutaa Niin ensi kuolleest' äsköisehen saakka: "Se täytymyst' on!" Heitä siis, ma pyydän, Tuo murhe hyödytön, ja isänäsi Mua pidä; maailma sen tietäköön, Ett' olet sinä lähin saamaan kruunun; Ja rakkautt' en osoita ma sulle Vähemmän hellää, kuin mit' armain isä Pojalleen suo.
"Sinä olet opettanut minulle, ettei ole synti eikä väärinkään ottaa vastaan toivovan ja senvuoksi vielä nöyrän ystävän viaton kunnioitus ja imarteleva ihailu, jota tyrannimaiset aviomiehet eivät meille enää suo.
Jo palaa jälleen sun äitis' luo Hänt' ota hellähän hoivaas! Taas hälle lempesi täysi suo! Hän itkien kaipaavi voimaas. Ja jos vaan mökkiinsä astahdat, Kohoova katto on kohta. Ja laajaks seinät käy ahtahat; Kuin keisarin linna se hohtaa. Ja äitis vanhan ja vaivaisen Näet nuoreks nuortuvan taasen, Ja kruunun painavi kultaisen Hän otsaansa kirkkahasen.
Mutta todistuksena siitä, että tämä valinta on aina järkiperäisesti harkittu, on se seikka, että ihminen voi siihen vaikuttaa, vieläpä sen määrätä muuntelemalla joitakuita asianhaaroja, esimerkiksi supistamalla tai laajentamalla sen tilan, minkä hän niille suo, poistamalla hunajalla täytetyitä kakkuja ja asettamalla niiden sijaan tyhjiä kakkuja, joissa on työmehiläiskennoja.
Haastelee hän yksin käydessänsä: »Vallitsija kirkkaan korkuuden, Suo mun aina silmät puhtaal, vakaal Puolees taitavani katsahtaa. Opeta mua eloo rakkauden, Valkeutes pyhä virtakoon Poveheni, ja mä, pelkäämättä Pimeyden valtaa, tieni käyn. Ja kun viimein päätetty on matka, Astun kunniasi kaupunkiin, Jonka muurit kullast, krysoliiteist Hohtaa kesäsillä kunnahil.»
Olit aika saatana säysy, Kun korsia kuljettaa Sai rauhassa linturäysy Ja pesiä selkäs taa. Mut kiire on touhuissa kevään, Ei auta häikäilyt nuo, Ja jos mieli ei vain jää levään, Piru itse se suojaa suo. Vaikk' kastanji päätään puistaa, Vuos vuodelta nostaa se sen, Ja messuissa latina luistaa, Kunis niitä ei ymmärrä ken. Canovan Pariksen edessä. Tule, keiju, ahtaassa liivissäs!
Ken sit' ei täytä syökse Tuonelaan Kitahan tuskain valapetturi Ja kiroukses alle ankaran Suo hänen sukunsakin hukkuvan! TOINEN N
Jos rehellinen liet, se näytä, päästä minut täältä heti! ANTONIO. Mä täss' en hädässäsi heitä sua; jos mielenmaltti täysin loppuu sulta, ei lopu multa kärsivällisyys. TASSO. Mun vangikses siis täytyy antautua? Ma antaudun, ja niin se tehty on; en vastusta, niin minulle on paras ja tuskassani sitten toistella suo minun, kuinka kaunist' olikaan, min itse itseltäni hävitin.
Oi, rannan rauhaisa kukka, Sa luotatko ulapan lastuhun? Ja laineille läikkyville Kera lastunko lähteä tahto on sun? Jos tyydyt, immyt, vaikk' yli kukkien Ei polku kulkis, ei suvilehtoon veisi, Jos lempes ei lie juhannuskukkanen, Min ensi myrsky jo taittais, runteleisi, Niin terve! silloin, ja sormus tänne tuo, Ja vastasormus mun sormeesi painaa suo!
Vaan toki vihdoin herkeä, heitä jo pois viha kalvava tuo. Agamemnon täyden suo hyvityksen, jos vihan viihtyä sallit.