United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !


Syntyy Hovilassa häly, aseet kalskaa, soihdut hohtaa, herätetään rengit, äly Arnkilin nyt kaikki johtaa, järjestää hän puolustuksen: tänne miesi, tuonne pari, aitan solaan, taakse uksen; varrotahan hetki vari. Niin jo joukko raivo ryntää, paukkaa pyssyt myrsky-yössä, luodit puuta, luuta kyntää, heiluu kirveet, keihäät työssä; leimahtaa jo tuolta palo.

"Minusta se näyttää synkeältä ja raskaalta", Elina vastasi. Synkeältä ja raskaalta? Sitä en ymmärtänyt; minusta se loisti ja leimusi vaan. Viittasin länteen päin: "Katso, kuinka kummallisesti taivas tuolla hohtaa ja leimuaa ". "Niin ulkopuolella seutuamme" hän vastasi. Katsahdin ihmeissäni Elinaan.

Siell' on niin ihmeen hauskaa, siellä nuoriso riemuitsee, elon onnesta uhkuva joukko ilomielellä nautitsee ja posket poikien hohtaa, povet paisuvi impysten, ja kengät ne vallattomasti lyö tahtia soitollen.

Ma istun, lähde, reunallas Ja pilviä katselen, Kuin vaihtelee ne kalvossas Johdosta ylhäisen. Kas, ruskopilvi hohtaa niin, Kuin ruusu umpussaan. Hyvästi! palaamattomiin Se läksi matkojaan. Vaan tuossa toinen uudelleen Kirkkaammin kiiltelee. Ah! yhtä kiirelentoinen Se kauas hälvenee. Taas yks! S'ei mieli rientohon. Raskaana vieriää; Vaan, lähde, synkkä pilvi on Ja sun se synkistää.

Ah daamit päätänsä nyökkää ja kätösensä pienet nyt antavat suudeltaviks. Oi onnellinen seura, näin luonnonhelmassa kauvan se paimenta leikkinyt ois. Ja kreivinlinnan, mi tuolla yli kerityn puistikon hohtaa, he, ah, unohtaisivat pois... Mut äkin yks daameista huutaa ja kaatuu sen kaunehimman kavaljeerin sylihin. Kas, karitsa hädissänsä teki jotakin somaa, ja sillä etikettiä rikkoikin.

Kun vavan laskin olaltani, Ja loihdin ongen syljellä, Niin useampi kala pani Sen kohta leukapieleensä. Se aik' on mennyt milloin, milloin, Niin herttaisessa valossa Maailma hohtaa, kuni silloin? Ei tällä puolen hautoa. KES

Siinä vetten suvannossa Salaa kylpee keijo kaino; Olkapää ja valkokaula Vienoon hohtaa kuutamossa. on vierahilla mailla, Jalka raskas, sairas mielen'; Silloin siunauksen lailla Sulo kuu se loistaa tiellen'. Sulo kuu, sun sätees saivat

Alla vuoren vaeltaja seisoo, Valkeudes muotons kimmeltää, Ihastuksella hän katsahtelee Ylös säteilevään aukioon. Siellä kasvot kauniit, ihmeelliset, Juhlalliset neito nähdä saa; Kaksi silmää ihaninta loistaa Kohden nuorta naista vuoren all. Kiharat kuin loimottavat liekit Hänen ohauksil liekkuvat, Ja hän hymyy niinkuin ylkä hymyi Lempi hohtaa hänen huuliltans.

Pohjoisella taivaan rannalla Koko yön iltarusko hohtaa Himeästi, kunnes ani varhain Aamulla taas punehtuupi, toisell' Nimellä nyt ennustaen päivää. Viehättävään vale-uneen vaipuu Luonto ei oo päivä eikä Päiväksi on auringotoin, yöksi Pimeätöin vaan on kumpainenki.

Sankarit sotii, etäältä himmeä rusko vain hohtaa kerran nousevan päivän, mi takaa vuorien synkkien säteitä heittää harvoja, valjuja taistojen teille. MIT