Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025


Ah daamit päätänsä nyökkää ja kätösensä pienet nyt antavat suudeltaviks. Oi onnellinen seura, näin luonnonhelmassa kauvan se paimenta leikkinyt ois. Ja kreivinlinnan, mi tuolla yli kerityn puistikon hohtaa, he, ah, unohtaisivat pois... Mut äkin yks daameista huutaa ja kaatuu sen kaunehimman kavaljeerin sylihin. Kas, karitsa hädissänsä teki jotakin somaa, ja sillä etikettiä rikkoikin.

Poismenevää tanssiväkeä kulkee maantietä oikealta vasemmalle, joitakin puistikon läpi maantielle. Laulavat kuorossa: Ja tuon nuoren meripoian mieli Se maalla ailehtii kuin meri lainehtii. Ja tuon nuoren meripoian mieli On kuin aalto Atlantin. Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä ilo ompi aina eikä surut meitä paina, Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä luonto raitis ain!

Vihdoin palasi Denis, kantaen sylissään tuota isoa, muodotonta, paikoitellen jo karvatonta koiraa, joka sijoitettiin molempien naisten hameiden väliin. Kahden tunnin kuluttua pysähtyivät rattaat pienen, tiilistä rakennetun talon eteen, joka seisoi vaivaisia päärynäpuita kasvavan puistikon keskellä ihan maantien varrella.

Niin monen äänen kaiku kuollut on mun rinnassani öin ja päivin pitkin. Mut kuinka vuotten taakse painuisitkin, et joudu konsanaan sa unhohon. Näin unta: kotipihan puistikon ma kuljin kevätöistä tietä pitkin, kun äänes pimennosta pensaston ma kuullessani hiljaa onnest' itkin. Tän' yönä kotikoivut urvut saa ja keväthärmä kiiltää nurmikolla yön auringossa hopein, helmivöin.

Mutta niin pian kuin sellainen ajatus tuli, hän karkotti sen heti, sillä niin hämäriä kuin viimeksi kuluneet tapahtumat hänestä olivatkin, muisti hän sentään aivan selvästi Kybelen tumman puistikon, kuolleen ylöspäin suuntautuneet kasvot, hetken, jonka hän oli seisonut ruumiin ääressä, voimakkaan iskun, joka paiskasi hänet maahan. Hän oli vakuutettu omasta viattomuudestansa.

Juuri kun Gabriel oli menemässä tullivahtimestarin asunnon portista sisälle, huomasi hän Ingridin kääntyvän kulmasta ja tulevan kotiin päin. Gabriel meni häntä vastaan ja he kääntyivät yhdessä poispäin kävelemään. Ingrid näytti ihmettelevän, mutta ei kysynyt ensiksi mitään. Ja minulla on sinulle hyvin tärkeitä asioita puhuttavaa, sanoi Gabriel, kun he olivat istuneet puistikon penkille.

Kukkulalta, jolle puisto oli raivattu, näkyi puitten lomitse kaukainen purppuranhohteinen meri, sen rannalla Stabiaeen valkoiset huvilat ja etäällä harmaat Lektiarian kalliot, jotka sulivat taivaan sineen. Juuri nyt ilmestyi komearyhtinen Arbakes puistikon laitaan, ja siinä hänen tielleen osui Apekides, joka oli tullut tapaamaan Olintusta. »Hm!

Siksi vaan, vesi ett' oli syvänä uomassaan ja että he sillan ainoan ties olevan äärillä maailman. Paul Verlaine Syyskylmässä vanhan puistikon kaks varjoa esiin astunut on. On kuollut ja sammunut katsehensa. He hiljaa kuiskivat toisillensa. Syyskylmässä tuuli suhisee, kaks varjoa menneitä muistelee. Viel' lempemme vanhan muistatkos, sa? Mitä hyvää entisen muistelossa?

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät