United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puhun vastoin omaa etuani, mutta tämä toivoni tähtääkin virkaylennystä. Viides kohtaus. Cymbelinen teltta. CYMBELINE. Viereeni tulkaa! Valtikkani tueks Lähetti taivas teidät. Surukseni Mies halpa tuo, mut mielelt' ylvä, joka Häpeään ryysyillään sai kirkkaat aseet Ja avorinnoin vahvat kilvet eisti, On löytymättä. Joka hänet etsii, Se meidän armostamme onnen korjaa.
niin tuohon tultuani, kunne näkyi jo pohja kuilun kahdeksannen, täynnä näin tulenliekkejä sen tuikehtivan. Ja niinkuin hän, mi karhuin kosti kerran, Eliaan vaunut näki viereviksi hevosten kohotessa korkeutehen, mut silmin, seurata ei niitä voinut, vaan näki liekin pelkän leimuavan ja haihtuvan kuin pilvi taivahille;
Me emme istu, neulo myös koruompelusta ja kosijoita seulo sadoin ja tuhansin, mut rakkahalle riittäin me raoitamme usta kai niiaten ja kiittäin kuin iso-äitikin. (Ernst V. Kn
Tee kuin tahdot Jeesus aina. Lapseni on sulta laina. Tuli linnahan köyhä sotamies Kunigunda, ah, Kunigunda »Hei, heitukka, kustapa kulkee ties?» Minä maailman matkoja astun.» »Ja jos olet suora sotamies » Kunigunda, ah, Kunigunda »niin tännekin loppua voi sinun ties». »Sama mulle, mut palkan ma tahdon.»
Meillepä onnekas on tämä Zeun, hyvinsäätäjän, merkki, 324 myöhään täyttyvä, myötään myös ikikunnian tuova. Niinkuin niellyt on kyy tämä varpusen poikasinensa, kahdeksan emo yhdeksäs, elon-antaja armas, myös saman verran vie sota vuosia meiltä, mut kons' on kymmenes, valloitamme jo kaupungin katulaajan. Lausui tietäjä näin, ja se varmaan kaikki jo täyttyy.
Taas haastoi hyvä Mestari: »Et kysy, keit' ovat henget, jotka täällä näet? Siis tiedä, ennen kuin sa eespäin astut, nää ettei tehneet syntiä, mut riitä ei hyvättyönsä, koska kaste heiltä, sun uskos pyhä tie ja portti, puuttuu. Ne jotka ennen Ristin aikaa eli, osanneet palvella ei oikein Herraa; ja minä itse olen niistä yksi.
Mut illoilla kun istut huoneessas Ja tuolillasi tutkit kirjojas Ja puiden joukossa mä täällä juoksen, Niin kaikuu kaunihimmat sävelet Tuon aidan tuolta puolta tänne luoksen'. Ai, tiedäs, säveletpä semmoiset! Välistä on kuin laulais useampi; Tavallisesti yksi, yksi vaan. Oi, äänens leivon äänt' on sulosampi! Myös taidan toisen hänen lauluistaan.
Mutt' ei tuskana mull' ole niin tuho iliolaisten, ei Hekaben edes, ei Priamon, maan kaitsijan, eipä veljeinkään kato, joit' ylen monta ja aimoa silloin kaatuu tanterehen vihamiesten miekkojen alle, kuin sun kohtalos, konsa Akhaian mies asevälkky pois sinut vie, polokyynelisen, sekä raastavi orjaks; outojen kangaspuill' asut Argos-maass' elinaikas tai vedenkantoon käyt Messeiin tai Hypereian lähteest', et halumiellä, mut ankara pakkopa käskee.
Joukean jousen koht' olan taakse jo heitti ja kietoi hallavan varrelleen sudentaljan, verhosi päänsä näätäiseen hytyrään sekä koppoi kärkevän keihään. Leirist' ulkosi noin hän laivoja kohti, mut ollut sielt' ei Hektorin luo sanan tuojana saapuva koskaan. Taa jo kun tungos jäi niin miesten kuin hepojenkin, riensi hän joutuen tietään.
Kaikista tytöistä paljon se tykkää, mut ottaa omaksi paraan. Jäättekö vielä niitylle? PIETOLA. Käyn niitylläkin, mutta ennen kaikkea tahdon tavata rättäriä, joka meni Tolvasen talolle. TURKKA. Mutta siellä näytti olevan akkoja, ja tietysti siellä on piimääkin! PIETOLA. En puhu akoille halaistua sanaa ja rättärillekin sanon vain: Turkka on Pietolassa isäntänä. TURKKA. No, niin kuin tahdotte.