United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja lahjan kauniimmankin surukseni mua vaatii säädyllisyys luovuttamaan. Ei sovi vangin päähän seppele: pois siitä itse siirrän kaunistuksen, min ikiaikaiseksi suodun luulin. Sain liian varhain onnen kauneimman, ja kuin sill' ylvästellyt oisin, multa se liian pian riistetään. Sa otat itseltäs, mit' ottaa kukaan ei voinut, mit' ei jumalat suo toiste.
"Kerran vielä minun surukseni täytyy Teidän Majesteetillenne vastata: se on minun salaisuuteni ... se salaisuus, jonka herrana ja omistajana minun sanoitte saavan olla." Erään sanansaattajan tulo katkaisi heidän puheensa. Iltapuoleen, kun runoilija palasi kuninkaan majapaikkaan, hän hämmästyi suuresti seisoessaan äkki arvaamatta vastakkain Troussecaille'n kanssa.
Monelta ihmiseltä tiedustelin apua, vaan turhaan; ei ollut ketään niin helläsydämistä, että olisi ojentanut auttavan kätensä. Kotiväelläni olisi tosin siihen ollut hyvä tahto, vaan kun köyhyys vallitsi omassakin elämässä, puuttui heiltä siihen voimaa. Minun täytyi siis suureksi surukseni jäädä pois seminaarista siinä toivossa, että toki voisin lähteä sinne ensi joululta jatkamaan opinnoitani.
En edes karitsaakaan kadottanut koko suvena. Isäntäväkeni olivat hyväntahtoisia ihmisiä, jotka pitivät minun sekä vaatteissa että ruoassa mutta suureksi surukseni eivät he tahtoneet pitää minua enään, kuin syksy tuli.
"Niin, niin, minä olen surukseni nähnyt, ett'ei sinulla ole lainkaan filosofiaa. Mutta joka ilman filosofiaa elää maailmassa, hän on juuri kuin kissanpentu, jolla ei vielä silmiä ole; hän on sokea. Laske kissanpentu maahan, niin se vierii ensimmäiseen vesilätäkköön ja hukkuu siihen. Jahkas minä sinua neuvon. Koetetaanpas Sokraten tapaan. Sanopas, kuinka monenlaisia ihmisiä meillä maailmassa on?"
Uudet tiedot ja uudet tuskat lisääwät waan uutta tulta jo paljon kärsineesen sydämeeni. Sen kyllä uskon, että Mikko nyt katuu katkerasti; mutta surukseni huomaan, että ennustukseni on käynyt toteen. Mikko on nyt jo himojensa orja! Tahto hänellä nyt kyllä olisi seisoa turmelusta wastaan, mutta ei ole woimaa sitä täyttää, ja woimaton tahto ei paranna ihmistä Jumalani!
Minä vapisin, tarkoin tietämättä miksi, ja katselin yhä häntä totisesti enkä yrittänyt vastata. "Sillä", lausui hän, "minun täytyy surukseni kertoa sinulle, että kuulen tänä aamuna, että äitisi on kovasti kipeä". Jonkunlainen sumu nousi Mrs. Creakle'n ja minun välillemme, ja hän näytti hetken liikkuvan siinä. Sitten tunsin, kuinka polttavat kyynelet juoksivat alas poskilleni, ja Mrs.
Hän myönsi ettei hän väsymättä ole voinut kulkea kaksi kertaa edestakaisin noissa jyrkissä portaissa ensi kerran hän oli mennyt alas ainoastaan saadakseen portin suljetuksi. Hän totteli sentähden mielellänsä käskyäni ja istahti sohvaan. Rinnassa oli vika, sanoi hän. Kuulotorven ja koputtelemisen kautta huomasin, suureksi surukseni, että hän puhui liiankin totta.
Kun runoilija oli päättänyt runonsa, hän ei odottanut mieltymyksen osoituksia, eikä ujosti luonut silmiänsä alas, niinkuin enimmät ihmiset tekevät kun omia runojansa lukevat, vaan huudahti epätoivossa, suoraan arvostellen taidettansa korkeammaksi kuin kuulijoitansa: "Minä näen suureksi surukseni, että piirrän paremmin kuin runoja sepitän.
Mutta suden nahoista en ole ennen ihmisten hartioilla nähnyt karvain ulospäin purrittavan, kuten nyt. Ja sen sanotaan merkitsevän pahaa. MEIJERHOFF. Ethän uskone, sinäkin miesparka, kyökkipiian jaarituksia? PAAVO. En tosin. Mutta surukseni tunnen mun herkän sydämmeni niitä uskovan.