United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rouva Turholm ja Hanna tulevat peräovesta. ASSESSORI, kuiskaten Kanttorille. Mitä täällä olemme puhuneet, se jää tietysti meidän välillemme. ROUVA. Yksi ainoa yö saattaa vielä hävittää kauneimmatkin toiveet. ASSESSORI. Miksi antautuisimme synkkien aavistusten valtaan, hyvä rouva, kun siihen ei mitään syytä ole. ROUVA. Aikaista iloa on myöhäinen katua. ASSESSORI. Sepä sukkelasti sanottu!
Tyrjösen tytär hän oli, sinä hohko; Tyrjösen eli Kalervon, sillä onpa äsken saatu tieto siitä että hän, joka itsensä Tyrjöseksi kutsuu, on Kalervo, Untamoisen veli. Hänen tyttärensä aholta näit. 2:N PAIMEN. Ehkä maltat toki asian väärin. 1:N PAIMEN. Kinan tahdot sinä taasen välillemme nostaa, näen minä. Hän oli Kalervon tytär eikä kenkään muu.
Ei mikään onnettomuus siis voi mahtua meidän välillemme. Ja siinähän se onkin onnen avain. Niinkauan kuin tämä tahto meissä elää, niin kauan seuraa onni meitä luonnon välttämättömyydellä. Ja meidänkö rakkautemme voisi kuolla! Rakkaus voi haihtua ainoastaan sillä, joka ei ymmärrä sen suurta merkitystä elämässä, joka pitää sitä vaan omin päin syttyvänä ja sammuvana tunteena.
"No, jopa nyt jotakin, kun opetetut sivistyneet ihmiset viitsii!" ihmetteli herra. "Siitä Elsasta ei ole muuta kuin harmia ja ristiä", sanoi rouva valittavalla äänellä. "Elsasta ristiä! mitä harmia Elsasta sinulle on? Sekö kun Elsa harrastaa totuutta ja oikeutta?" sanoi mamseli äkäisellä äänellä. "Ja itsehän sen minulle toit! Mitä toit ristiä välillemme?"
Minä vapisin, tarkoin tietämättä miksi, ja katselin yhä häntä totisesti enkä yrittänyt vastata. "Sillä", lausui hän, "minun täytyy surukseni kertoa sinulle, että kuulen tänä aamuna, että äitisi on kovasti kipeä". Jonkunlainen sumu nousi Mrs. Creakle'n ja minun välillemme, ja hän näytti hetken liikkuvan siinä. Sitten tunsin, kuinka polttavat kyynelet juoksivat alas poskilleni, ja Mrs.
Juuri sitä haluaisinkin. Niinkö? ... no sitten! hymähti hän ymmärtävästi ... ja oli, kuin olisi siitä alkanut punoutua tuttavuuteen vievä side välillemme. Sallitteko, että tarjoan teille hiukan virvoketta? Hän kutsui koiran eteensä, komensi sen istumaan ja laski lekkeristä viiniä maljaan, jonka ojensi minulle.
Minä tulin ennen pitkää ainakin yhtä vikkeläksi ja taitavaksi, kuin kukaan muu pojista. Vaikka olin kokonaan kumppanin kannalla heidän kanssaan, oli minun käytökseni ja tapani niin erilaatuinen, että se avasi jonkunlaisen juovan meidän välillemme.
Me muistelimme matkaamme, perillä oloamme, kumpikin omalta kannaltamme niistä iloiten. Jonkinlainen ystävyys syntyi siitä välillemme, meillä oli salaisuuksia, joista eivät muut tienneet eivätkä päässeet osallisiksi. Ja yhteisistä muistoistamme syntyi yhteisiä toiveita, toiveita siitä, että jos eletään, niin ensi kesänä tehdään samanlainen retki uudelleen.
Sen lupaan, mutta ainoastaan sillä ehdolla, minkä äsken mainitsin. En voi. Miksi et voi? Siksi, etten voi! Mitä se merkitsee? Unohdatko, että olen täällä isäsi sijassa? Isälleni vastaisin samoin kuin nytkin. Uppiniskainen poika. Siis täytyy meidän välillemme vielä jäädä yksi hämärä kohta. Mutta sitä en aio sallia. Niin kauan kuin olen sinusta vastuunalainen, ei välillämme saa olla mitään hämärää.
Hypähdellen lähdit ja suukkoja heitit, mutta alakuloisuus painoi minun askeleitani. Huhusimme ja kuulimme alussa toistemme äänen, mutta sitten kohosi vaara yhä korkeammaksi välillemme, ja minä kuulin vain oman ääneni. Astuin ja uskoin teitten yhtyessä toisessa päässä sinut tapaavani. Siinä oli rinteellä tekemäni tupanen lamperon rannalla. Mutta et ollut siinä, kun tulin.