United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
En tosin vieläkään käsittänyt hänen mielentilaansa, vaan selitin hänelle kumminkin rauhoittavasti ja luonnolliselta kannalta, miten se muka on tunnustettu psykolooginen ilmiö, että äkilliset, voimakkaat tunteet vaikuttavat hiukan ikäänkuin huumaavasti, mitä lienen selittänyt koettaessani asettua hänen kannalleen.
Puut toisella rannalla näyttävät siirtyvän sijoiltaan, ja vastakkainen kallioseinä alkaa väistyä vasemmalle. Päätäsi huimaa, ja sinua horjahduttaa hiukan koskea kohti. Mutta sinä näet vain kuohun keskellä koskea, joka vyöryy ja velloo ja viekoittaa ... ja tuossa tuokiossa aina muotonsa toiseksi muuttaa. Yht'äkkiä ei kuulukaan enää peloittava pauhina eikä näy veden vihainen vimma.
Ja koetti avittaa asiaa kertomalla laajalti ja seikkaperäisesti rouva Rabbingin avioerosta. Ehkä hän puhui myös hiukan liian äänekkäästi. Hän on hyvin hieno ihminen, selitti Johannes toimessaan. Oikea periaatteen ihminen. Vahinko, ettet tunne häntä. Liisa kuunteli, kuunteli ja katsoi häneen. Kuinka hän olisi voinut tuntea rouva Rabbingia?
Kun pastori oli vielä saanut täydellisen vaitiololupaukseni, kehoitti hän minua rauhassa lähtemään takaisin Kemiöön. Kun olin pihalla satuloinut hevoseni valmiiksi, kutsutin pastorin ulos. Vedin hänet hiukan syrjään ja lausuin: »Tahtoisin ilmoittaa teille jotakin, jos vain voin luottaa teihin.»
Eteiseen tuli Sofia Ivanovna, silkkihameessa pitsimyssy päässään. Sepä hauskaa, että tulit! puhui Sofia Ivanovna suudellen häntä. Mashenka on hiukan pahoinvoipa, väsyi kirkossa. Me olemme olleet herran ehtoollisella. Toivotan onnea, täti Sonja, puhui Nehljudof suudellen Sofia Ivanovnan käsiä: anteeksi, ihanhan kastelen teidät. Menehän nyt huoneeseesi. Olet läpimärkä.
»Entäs minä?» »Ja minä...?» He alkoivat puhua kaikki yhtaikaa. »No no, kuulkaa nyt hiukan minuakin! Miltäs tämä minun onnitteluni kuuluu? Se pitäisi olla hienoa, vai?»
Koska tämä kuuluisa oikeusjuttu aikoinaan oli koko sivistyneen maailman huomion esineenä ja koska sen lopullinen päätös oli omituinen tapaus Mériméen elämässä, katson olevan kyllin syytä sitä hiukan tarkemmin käsitellä.
Uutela katseli pitkän aikaa sisartaan salaperäinen hymy kasvoillaan. Sitten hän sanoi alennetulla, melkein hellällä äänellä: »Kyllähän asia, Karoliina, nyt taitaa olla niinpäin, että minä todestaan vielä ajattelen mennä naimisiin.» Sisar oli pudottaa kahvipannun kannen. »Sitä minä en olisi uskonut!» pääsi häneltä. »Etkä toivonut niinkö?» kysyi Uutela hiukan terävästi.
Minä en koskaan ennen ollut hänessä mitään muuta tunteen merkkiä havainnut, kuin että ääni korkeintaankin oli hiukan vapissut ja käsi äkkiä pyyhkäissyt silmiä. Hän häpesi tavallisesti kyyneliänsä niinkuin koulupoika, mutta nyt hän itkeä niiskutti, ja hetken aikaa kului, ennenkuin hän taas sai puhutuksi.
Ja noinko olet köyhtynyt? EDGAR. Hiukan apua Tom-raukalle, jota paholainen on tulen ja liekin, tulvan ja kurimuksen, soiden ja rapakkojen kautta lennättänyt, pannut veitsiä hänen pieluksensa alle ja nuoria hänen kirkonpenkkiinsä, hiirenmyrkkyä sekoittanut hänen liemiruokaansa, ja niin hänen sydäntänsä paisuttanut, että hän raution ravurin selässä on ratsastanut nelituumaisten siltojen yli ja ajanut omaa varjoansa takaa niinkuin petturia.