Hän piti itsensä kaikkein kurjimpana perheen isänä ja, mikä pahinta, luuli syyttömästi sellaiseen tilaan joutuneensa, vaikka hän oli vielä liian ylpeä vaivojansa valittamaan. Hän ylpeili kurjuudellaan ja arveli itsekseen, ett'ei hänellä nyt enää ollut maailmassa mitään kadotettavana.

Senvuoksi elköön sellaisia tilaisuuksia kokonaan kierrettäkö, mutta ei ole liioin edullista asettaa liian usein luonnettaan sellaiselle koetukselle, jos mieli saavuttaa mahdollisimman suuri lujuus tässä suhteessa. Mitä tulee opintoihin ja kirjallisiin harrastuksiin, säätäköön kukin olkoonpa hän sitte miten päättäväinen tahansa määrätunnit sitä varten.

"Aivotte kai hakata ampumareikiä ja puolustaida huoneissa", huusin nähdessäni, että härjät olivat valjastetut raskaiden vankkurien eteen, niinkuin olisi n.s. trek eli poismuutto hankkeissa. "Tuo metsä on liian lähellä asunnoita, voidaksemme niissä pysyä", vastasi Pieter-ukko levollisimmalla äänellä.

Olla sisaruksista ensimmäinen joka kertoisi isälle tärkeän uutisen: «isä minä olen nähnyt metsänjumalanoli kiusaus, joka Petrean kunnianhimon ja kertomahalun oli liian vaikea kestää.

Kuitenkaan ei pidä hyljätä asiaa väärinkäytösten tähden; tapahtuuhan se viisaallekin ihmiselle, että suu pannaan hiukan liian täyteen kun pontevasti ajetaan hyvää asiaa. Senlaisethan me ihmiset olemme.

Häpäisisinhän minä sinua ja heikontaisinhan armoasi, Jesus, jos tahtoisin sanoa, että syntini ovat lii'an suuret; sillä silloinhan ilmaisisin, ett'et ole minua tyydyttänyt, ilmaisisinhan, että sinun armosi olisi muka liian vähäinen minulle.

PISPA HENRIK. On poika ilokas ja viisas!... Tässä Saat pyytämäsi. Tämä minulle On liian suuri, mutta isälleni Se saattais aivan hyvin sopia, Tiedätkö pispa Henrik milloinka Hän tulee kotia? Ma olen jo Niin tavattomast' odottanut häntä! PISPA HENRIK. Sit' en tiedä... Mutta tekiskö Sun mieles kerran saada pispan lakki Ja pispan arvo? ILMARI. Vallan tekisi!

Kunhan sinä et siellä menettäisi ihanteellisuuttasi, arveli kamarineuvos hänelle, ottaisi liian paljon vaikutusta noista ranskalaisista realisteista.

"Miksi te sanotte tätä minulle? ja ettekö usko, että se on minulle yhdentekevä, kenen kädestä minä kuoleman otan, kun minä olen määrätty sen uhriksi?" sanoi Signe asemaansa muuttamatta. "Kuoleman uhriksiko sinä?" sanoi Sigismund tulisesti; "ei, siihen olet sinä liian nuori ja miellyttävä. Sinä olet elämänpuu, täynnä paratiisin hedelmiä.

Meillä on liiaksi samallaiset mielipiteet. Siinä sanot aivan oikein. Meillä on liian samallaiset mielipiteet, voidaksemme riidellä. Minua todella tuo oikein kummastuttaa välistä. Itsekseen. Nyt jos milloinkaan.