United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Pois, sa hornanviesti uusin, lintu, paholainen!» huusin, »ulos myrskyyn jälleen lähde, öiseen maahas kamalaan! Ei saa höyhen jäädä tuonne, pois sun valhees joka juonne! Jätä rauhaan tämä huone! patsaan päältä pois nyt vaan! Et saa sydäntäni raastaa, ulos ikkunasta vaan! Korppi huus: »Ei milloinkaan.»
Huusin apua ja muuan näistä siunatuista ihmisistä, joka sattui seisomaan laidan luona köysi kädessä, heitti tämän heti mereen. Onnekseni putosi köysi poikittain päälleni, jotta aivan helposti saatoin tarttua siihen ja heti sen jälkeen vedettiin minä laivaan. Kuinka kauvan olin ollut aalloissa en aivan tarkoin tiedä, mutta en luultavasti kauvemmin kuin neljä, korkeintaan viisi minuuttia.
Renki Pekka lauleli käwellessään ja sentähden ei hän ollut kuullut Kallen putoamista. 'Kalle putosi, hoi! 'Kaksi meit' on weljestä ja Sawosta me ollaan... 'Kalle putosi kuuletteko, Pekka? huusin hänelle toistamiseen laulunsa henkäyksen wälissä. 'Mitä joutawia. 'Oikein totta. 'Ei oo kultaa kummallakaan, joka meitä hollaa.
Kohotin kasvot julkeat ma ylös ja huusin: 'Luoja, en sua pelkää enää! kuin teki rastas hyvän ilman tullen. Ma etsin rauhaa kanssa Jumalani eloni päättyessä, mutta vielä katuen ei ois sovitettu syyni, mua ellei muistanut Pier Pettinagno pyhissä oisi rukouksissansa, kun hän mua rakkaudesta surkutteli.
Voi kun sydämeni on ollut musta! Se oli mustimmillaan eilen illalla siellä juhlassa. Kuule! Minä siellä vahingonilolla nautin ajatuksesta, että kyllä sinun ihastuksesi ja innostuksesi vielä haihtuu, ja ettei ole pitkä aika, ennenkuin kulet kuin pieksetty koira! HURMERINTA. Sitten kun ? Ja kun me asuntoni portilla erosimme, jäin minä katsomaan sinun jälkeesi. Huusin sinua, vaan sinä et kuullut.
"Aamun valjetessa uskalsin laskeutua alas puusta, samoilin ympäri saarta, söin hedelmiä pahimpaan nälkääni ja nousin korkealle kummulle. Sieltä näin laivan, joka purjehti meren selällä. Huusin minkä kurkustani ääntä läksi ja heilutin puun oksalla. Vihdoin laivamiehet älysivätkin minut.
Näin niin hauskaa unta. Tyyne tuli minua tervehtimään. »Elä sure, Kalle», hän sanoi, »kyllä minä tulen omaksesi, en välitä setä Pummin kiellosta, tulin nyt vaan sinua suutelemaan.» »Elä mene», huusin minä, »ei tänne tule ketään ihmistä, kauppias on kaupungissa.» Mutta hän vaan viittasi kädellään ja juoksi nauraen pois. Nyt sinne tuli joku. Mitäs Kalle herralle kuuluu?
»Mut suurimmassapa näin hädässäin Jumalaa avuks huusin, ja nyt Syvänteest' ylöspistävän riutan näin, Sihen tartuin ja surm' oli välttynyt. Kiven suipossa siin' oli maljakin ynnä, Syvyytehen muuten se ois hävinnynnä.»
"Holmes!" huusin minä, "Holmes?" "Tule ulos", sanoi hän "ja varo kaikin mokomin revolveria." Minä kumarruin matalan oviaukon läpitse ja siinä näin hänen istuvan kivellä majan edessä. Hänen silmänsä säihkyivät iloisuutta minun kasvoillani näkyvän hämmästyksen johdosta. Hän oli laihtunut ja näytti hieman riutuneelta, mutta eloisalta ja valppaalta kuten aina.
Elokuuta kohtasin venäläisen postiveneen, joka oli varustettu 20 miehellä ja 2 yli-upseerilla, kaikki hyvissä aseissa. Nämät lähettivät ensin laukauksen meitä kohden. Minä kysyin heiltä, olinko minä koskaan huonosti tähdännyt. He vastasivat: "Ei". "Emme pelkää. Voitto on meidän. Soutakaa eteenpäin", huusin minä; ja lähestyessä saimme toisen laukauksen.