United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
AINA. Niin vain; mut kiitän sua kuitenkin; Sill' enpä sinutta ma eloss' oisi Sua koskaan kiittämätt' en olla voisi. Mut sano, miksi mua kutsut te? Te, sanoo Liisa vaan, kun puhelee Hän vaarille; vaan aina ma Sinuksi sanon koko maailmaa. LAURI (itsekseen). Kuin teeskentelemätön on hän, oi! (
Katselmukseen Nyt menkää, herrat; sieltä Berkley-linnaan Heti tulkaa. Plashyynkin mun pitäis mennä, Mut aika sit' ei salli. Kaikk' on nurin, Ja koko maailma on hullun kurin. BUSHY. Irlantiin myötätuuli viestit vie, Mut mitään sielt' ei tuo se. Koota voima, Jok' oisi vihollisen vertainen, On meidän mahdotonta.
Lyhyt hetkikin Nyt kalliimp' on kuin vuosi muuten! TOINEN MUNKKI. Kerro Tok' ensin meille, miltä taholta On meidän pispaa etsiminen? Tuolta! Vaan ei. Ei sieltä! Hänen tavanneet Te olisitte, jospa sinnepäin Hän oisi tullut. Hän johonkuhun kylään seisahtui Jonk' ohits'. sitä tietämättä, kuljin. TOINEN MUNKKI. Tään kertomasi kohta ilmoitan. Sen jälkeen viipymättä matkahan!
Sinä olet kuin kuplanen alla jään, joka kierii ja kulkee ja läikkyy. Sinä olet kuin kummulla kaste yön, joka kulkijan askelta säikkyy. Elä pelkää kukkanen kummullas, en tule ma ryskävin tuulin, ja jääsi jos särkeä tahdonkin, sen särjen mä lämpimin huulin. Minä otan sun kuplasi kultaisen kuin äitini suukko se oisi, minä juon ne kastehet kauniin yön kuin ehtoollisviiniä joisin.
Kun muistelen, kuin monta aatosta olen aatellut pahaa siellä, jotk' oisi yhdessä vältetty ja voitettu yksimiellä, niin tyttöni, oi, tyttöni, mua lempiä paljon sun täytyvi ja lempiä kauvan, kauvan. HERODIAAN TYT
Kun oisi vaimo vaihtamoina, Mustakulma muuttamoina, Mie oisin miessä ensimmäissä, Vaimoloita vaihtamassa, Mustapäitä muuttamassa; Parin härkiä panisin, Hiirenkarvaisen hevosen, Vaimoloita vaihtaessa, Mustapäitä muuttaessa. Eikä kuole kuppelohäntä, Kaau vanha kampelmanni; Saisin vasta naisen naia, Vaimon valkian valita, Ukon uuen tyttäristä, Akan nuoren neitosista. Tulin turkka naineheksi.
Läksi kontion kotihin kuoman mieltä kuulemahan. »Saattaako setä sanoa miks nämä minulle luotu?» Ukkokarhu uksen eessä simoa siretti juoda kultaisesta kannusesta, sarkasta hopehisesta, katsoi kannun uurta myöten, vantehen väliä myöten, äkkäsi tulijan oudon, kirposi kädestä kannu, sima vieri suun sivutse: »Ohoh sinua kuoma kulta, kyll' on kynsiä sinulla!» Sanoi seppo Ilmarinen: »Kynnet on kyynärän pituiset, vaan en tiedä, enkä taida, kulle työlle työnteleisin, mille tenhoisin teolle saattaisko setä sanoa?» Vaari vastahan vihelsi: »Oisihan talossa työtä, kun oisi tekijä toinen!
Ois liian heikko joka kieli siihen niin vuoksi muistomme kuin ihmispuheen, jotk' eivät säilyttää voi niin paljon. Jos koossa oisi koko kansa, joka Apulian aukeassa maassa surrut on vertaan, vuodattamaa roomalaisten ja Hannibalin sodan pitkän, jolloin niin suuri saatiin saalis sormuksien kuin Livius kertoo, jok' ei väärin kerro;
ANNA. Oo, jospa basiliskeja ne oisi Ja kuoliaaks sun löisivät!
Hän kylm' on, ääneti, ja karttaa mua, Jos ketäkään hän rakastaa, niin sua. Vie tyttö, poista epäilyni, päästä Mua rauhaan! Teidän onnenne on mun. Vai tuo se syynä asemaamme on! Hiis' olkoon rakkauden, joka näin Sokaisee ystävyyden puhtaat tunteet, Ja meidät kummankin on narriks tehnyt! Mun lemmittyni Sigridkö? Jos oisi Hän vapaa, pulska porvar'-impi, silloin Ehk' oisin salaa suuta suikannut.