United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täti ja minä olimme ennen ymmärtäneet toisiamme niin hyvin, siihen aikaan, jolloin hän kantoi surunsa suurta taakkaa ja minä en muuta ajatellut kuin miten saisin sitä edes hiukan kevennetyksi. Hän oli minulle äidin sijainen ja äitini pyhä perintö. Sentähden täytti suuri suru sydämeni, kun tunsin liukuvani yhä kauemmaksi hänestä.
Isäni laski kätensä äitini käteen ja katsoi vakavalla hymyllä hänen rakkaisin, puhtaisin ja helliin silmiinsä lausuen: "Sinun syntisi, rakkaani, paljonpa ne todella painavatkin! Minä tahtoisin juuri kuulla tunnustuksesi. Ajattelen, että ne tulisivat kuulumaan melkein näin: 'Tänäpänä olen ollut liian maallinen ja liian iloinen nähdessäni Kittyn niin onnellisena.
»Kun tunnet itsesi syypääksi, niin elä tee itseäsi syypääksi uudelleen!» sanoi forstmestari. »Mene ja jätä elämässämme meidän kerrankaan toisillemme!» Esteri, kyettyään itkultaan, sanoi: »Isä, teille jätti minut äitini.» »Niin on», sanoi forstmestari. »Minä olen laiminlyönyt oikeuteni ja velvollisuuteni. Mutta nyt ryhdyn niihin ja panen kaiken tahtoni, valtani ja voimani.»
Kun äitini on hengästynyt ja levähtää nojatuolissa, katselen minä, kuinka hän käärii vaaleita kiehkuroitaan sormiensa ympärille ja silittää liiviänsä, eikä kukaan tiedä paremmin, kuin minä, että hän on mielissään siitä, että hän näyttää niin kauniilta, ja ylpeä siitä, että hän on niin sievä. Tämä on kaikkein aikaisimpia muistojani.
Hän en epäilemättä kotona, koska minä näen vanhan, rakkaan venheeni, jolla ennen aina lähdin kalaan, hilpeästi heiluvan aalloilla. Kuitenkin minä vapisen! Voi, jospa äitini vaan olisi elossa!" "
Jos te nyt välttämättä tahdotte niin Hieroo ujosti lettiänsä. Mitä? Sano vaan. Niin voisittehan te Anna tulla! Huomenna on äitini syntymäpäivä. Tahtoisitko ostaa hänelle jotakin. Sehän on kaunista! No, mitä tahdot sinä Mustan silkkiliinanko tahi No, vaikka. Mutta minua hävettää. Minähän sinulle sitä tarjoan. Siis mustan silkkiliinan. No, mitä se maksaa. Riittääkö kaksi kymmentä markkaa? Riittää.
Tätä asiata minä mietin ja aprikoitsin joka suunnalta; vihdoin päätin kuin päätinkin, siitä äitilleni puhua, niin pian kuin vaan saisin tilaisuuden kahden kesken hänen kanssansa haastella. Niinpä eräänä iltana, istuessani pienellä tuolillani äitini vieressä, aloin: "
"Ei, ei, minun hyvä äitini, joka jo on monet huolet kokenut, ei saa kadottaa viimeistä, mitä hänellä on kallista ja rakasta. Minä olen terve ja raitis, herra Liborius, ja uljas, vankka sydän, niin kumminkin luulen, sykkii minun rinnassani.
Me olimme puhuneet rakkaan äitini sairaudesta ja Lontoon-matkastamme. Orpana Ewelyn sanoi silloin: "Muistatko, orpana Kitty, kuinka minä hämmästyin sitä ajatustasi, että sopisi rukoilla rakkaus-kirjeen johdosta? Sittemmin olen oppinut, että Jumalalta saa rukoilla kaikkia.
Tuskin jaksoi Martin Petrovitsh puhua loppuun asti tätä ilmeisestikin ulkoa opittua ja useilla huokauksilla keskeytettyä puhettansa. Näytti kuin ei hänellä olisi tarpeeksi ilmaa keuhkoissa; hänen kalveaksi käyneet kasvonsa punehtuivat jälleen, ja usean kerran pyyhkäsi ukko hikeä otsaltaan. "Oletko sinä kirjoittanut jo jakokirjankin?", kysyi äitini. "Milloinkas sinä sen kerkisit tehdä?"