United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä luulen, että hänkin ymmärtäisi tulen sydämessäni, rinnassani, jos hän saisi nähdä sen... Anna! Rakastanko minä häntä!... Ei, ei! Rakkaus ei saa häiritä minun unelmiani... Minä en rakasta...« Johannes pyyhki kiherät silmistänsä, hän siveli kädellään kasvojansa; hän ikäänkuin repäisi itsensä irti ajatuksistaan. Hän luki taasen.
Mari. Ei ole ollutkaan. Audotja. Eikö hänellä ole millaistakaan poikaa? Mari. Johan sanoin, ett'ei hän ole ollutkaan naimisissa. Tämä vaimo taitaa olla takaraivolleen tärähtänyt. Audotja. Siis on hän muualla. Kuollut hän ei voi olla, sen sanoo ääni rinnassani... Voi, poikani, poikani! Mistä, miten sinut löydän? Jospa se, joka askeleeni on tänne johtanut, ohjaisi minut päämaaliini asti! Mari.
Huokaus, siis ratko suojas, Taivahalta etsi Luojas, Huolten kyynel, juokse pois! Murheet kun jois multa musta, Taivas kun tois lohdutusta, Rakkaus näin rauhass' ois. Nää värsyt suopi virvoittavan kasteen Kukallen, jota halla uhkailee. On säveleet kuin kesän lähettiläs, Keväinen tuuli, talven surmaajaksi. Nyt rakkauteni, kuin aurinko, Säteilee rinnassani. Näkee Salmon lähestyvän. Täälläkö!
"Teidän valtanne on suuri, mutta armollisen taivaan voima on vielä suurempi. Siihen minä toivon, ja menen levollisesti kohtaloani vastaan. Minä kyllä menen vankeuteen ja kuolemaan, mutta en kuitenkaan vaihettaisi sitä osaani kaikkeen teidän valtaanne; sillä minun rinnassani on taivahan rauha, ja teidän rinnassanne helvetin tuska.
Mutta pian nousi rinnassani myrsky semmoinen, etten tahtonut voida sitä hillitä. Vastustamaton halu pakoitti minua nousemaan ylös ja panemaan jyrkkää vastalausetta tänlaiseen kristinopin väärentämiseen. Näin olisin käskenyt hänen sanomaan: Herra, viivytä tulemisesi päivää, että meidän eksyneet veljemme ja sisaremmekin totuuden tuntoon ehtisivät. Armahda heitä, elä anna heidän kadotukseen joutua.
Vaan päivän paahtamalla hietikolla näin arvaamatta ihmisen varjon kulkevan ohitseni, ja se olikin minun varjoni näköinen, siltä minusta tuntui, siitäkin syystä, että se kulki noin yksinäisenä, herrastaan erillään. Sydän vavahti rinnassani ja ajattelin: Varjoni, etsitkö herraasi? Minä tahdon olla herrasi.
»Mutta entä jos kunnia vaatii päivastoin, isä?» huusi poika viiksiään kierrellen. »Olen upseeri, isä minulla on kunniantuntoa rinnassani ja kunniantuntoni sanoo minulle: kuole mieluummin, anna ennen ampua kuula rintaasi, ennenkuin sallit isänmaan kavaltajan pojan olla päällikkönäsi.» »Mutta kun kuningas» toisti vanhus epätoivoissaan. »Kuningaspahan siitä paljokin tietää!
Mua kuule loppuun, sitten sua kuulen. Tien varrell' istuin kerran näin, Klaus Fleming Ohitse ajoi uhkein joukkoineen, Ja puolikuolleena sä haikealla Makasit rinnallain. Ja tuntui silloin Kuin kaikki hyvät ihmiset maan päällä Ois kuollein' olleet. Kuollut oli Luoja, Ja taivas mustan murhevaipan kääri Ylitse kaiken kuolleen maan. Tääll' yksin Mun rinnassani sydän sykki.
He kulkivat Kustaa Adolfin torin poikki ja lähestyivät Norrbron siltaa. Sinä olet aivan läpimärkä sateesta, pikku tyttöseni sanoi hänen seuralaisensa lämpimästi. Minun ei kuitenkaan ole vilu, virkkoi tyttö; minun rinnassani polttaa kuin tuli ... mutta minne sinä aiot mennä?... Emmekö kuljekaan sillan yli?
Mä tunnen sääliä Ja enemmän mä tunnen kuumuutta Ja tuskaa sanatonta rinnassani, Nähdessäni tuon vaimon vaikeroivan Viel' enemmän! mun täytyy tunnustaa Sen taivahalle tunnen lempeä, Suloista rakkautta Ah! Mut kauaks jo Uskalsin harpata. Nuo haaveksii Molemmat niinkuin toista maailmaa Tavottaen. Mut edell' ehtiä Mun täytyy suuren kuninkaani luo Totuuden maahan. Kävelee yhä aatoksissaan.