United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä tunne tekee hänet vielä heikommaksi; hän epäilee, mutta ei voi päättää mitään. Hänen luonteensa on juuri sellainen, että se saattaa hänet levottomaksi, mutta ei voi päästää häntä siitä. Muuan ihmistuntia lausui hänestä, että häneltä puuttuu hävittämis-elin, ja se onkin aivan totta. Taito saattaa muillekin tuskaa on todellakin aivan väittämätöin täydelliselle olennolle.
Huomaten, että hänen äänensä hiukan vapisi, ja käsittäen, että hän sydämensä hyvyydessä pelkäsi puheensa kautta tuottaneensa minulle jonkunlaista tuskaa, myönnyin siihen semmoisella hartaudella, joka ilmeisesti rauhoitti ja ilahutti häntä suuresti. "Mutta lisäksi", lausui Traddles, "ovat kotilaitoksemmekin, totta puhuakseni, kokonaan epä-ammatillisia, rakas Copperfield.
Hän ei ole täällä tuo urhokas, jalo, hellämielinen, joka ei voinut kärsiä ajatusta, että hän on saattanut minulle tuskaa ja joka kieltäen oman luonteensa, tuli luokseni". "Hän teki ainoastaan velvollisuutensa", keskeytti neiti Franz äkkiä ja uhkamielisesti, mutta näin lausuessaan värähtivät hänen huulensa ja hän punastui kovin.
Jokaisen pienen uuden kahakan jälkeen tunnen itseni vain innokkaammaksi taisteluun. Niin, jos vain onnistuisimme pysymään tyyneinä ja maltillisina, muussa tapauksessa saamme ainoastaan tuskaa ja katumusta, ja minun käsitykseni mukaan vaikuttavat tällaiset riidat aina haitallisesti koulun työhön.
Tuskaa ja häpeätä sekottui tuohon tyydytyksen tunteeseen, jonka synkkä kosto oli herättänyt.
Sairas mies ohkasi kerran tai kaksi, jonka kuultua lääkäri, läheten vuoteen viertä, kysyi, osoittiko ne ohkaukset ruumiin kipua tai sielun tuskaa? "Molempia, sinä myrkynkeittäjä", virkkoi ritari Juhana Ramorny, "ja vieläpä lisäksi närkästystä siitä, kun täytyy kärsiä sinun pirun vietävän läsnä-oloa".
Myrskyn raivoten, kenties Aaltohaudall' laivamies Pelvon toivon vaiheella Johtohos nyt katsahtaa. Ehkä unho-laaksossaan Hiutuu kurja tuskiaan, Katsoin silmääs lempeään, Pyys' sua tuskaa lientämään. Ehkä tyttö paraillaan Sinuun luopi katseitaan, Toivoin, että lemmikkin' Siellä kohtaa katselmin. Purren jos näät eksyneen, Saata jälleen suunnilleen; Tuskaa, unheen polkemaa, Loistos anna lohduttaa!
JAGO. Mitä sanot, jalo henki? RODRIGO. Tiedätkö, mitä aion tehdä? JAGO. Kaiketi mennä levolle ja nukkua. RODRIGO. Aion tuossa paikassa itseni hukuttaa. JAGO. Jos sen teet, niin emme enää ikänä ole ystäviä. Oi, mikä typerä keikari olet! RODRIGO. Typerätä on elää, kun elämä on pelkkää tuskaa, ja silloin meillä on määräys kuolla, kun kuolema on lääkärinämme. JAGO. O, kuinka viheliäistä!
Mutta, minäkö muisteleisin loukkaustani, Nastjenka? Minäkö nostaisin synkän pilven sinun häiritsemättömän onnesi kirkkaalle taivaalle ja saattaisin katkerilla syytöksillä sydämellesi murhetta sekä valmistaisin salaisilla omantunnon nuhteilla tuskaa sinulle ihastuksen hetkenä?
Hän rupesi jälleen pitkin askelin permantoa mittelemään. Samalla koetti hän tehdä selvää itselleen, mistä tämä omituinen mielentila oli kotoisin ja oliko hän ehkä itse sen jotenkin aiheuttanut. Hän ei muistanut koskaan tunteneensa mitään tämäntapaista. Tuskaa kyllä, mutta ei tällaista epämääräistä ahdistusta, pelkoa kyllä, mutta ei tällaista outoa, värisyttävää kauhuntunnetta.