United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ikäänkuin vieno kevätsade raivoisan ukkosen jälkeen laskeutuivat nämät ajatukset hiljaa ja sovittaen hänen sieluunsa. Ei siis enää vihata ... ei halveksia ja vainota ... rakastaa kaikkia samaten, tuota viheliäistä kerjäläistä, joka istui "Kauniilla portilla", yhtäläisesti kuin Mirjamia, hänen sisartaan ja nuoruudenystävätään?
Niin siellä lienee ollut onnetointa ja viheliäistä elämää. Rouva D. Mutta kuinka nuori H. sinne tuli? Rouva M. Jaa, sen Jumala tietää! ... siitä minä en ole selkoa saanut ... mutta sinne hän tuli ja nuot molemmat nuoret rakastuivat toisiinsa. Melkein samassa hälinässä tuli sinne myöskin tuo kaunis, rikas sukukartanon omistaja G. ja rakastuu hänkin pikku Herminaan.
"Ostamme korppuja syödäksemme ja heitämme ongellemenon... Tiedättekö, särki ei olekaan niin yhdenpäiväinen; se närppii silloin tällöin ja tarttuu onkeen koska muistaa. Jotta nyt pääsisimme paikalla toimiin, niin antakaa meille kummallekin etukäteen..." "Kymmenen vaivaista!" "Eli kymmenen viheliäistä!"
Se oli Elleni, jota Harry Drake vei muassaan Amerikan manterelle ja joka vielä sai seurailla häntä hänen seikkailija-elämässään. Synkeä tuli vilkastutti kapteinin silmät, kun hän ajatteli tuota viheliäistä, ja minäkin tunsin sydämeni tutisevan vihasta, mutta mitäpä voimme hänen miestänsä vastaan? Emme mitään!
Mutta John ei häntä päästänyt; nosti hänet sen sijaan polvelleen, likisti rintaansa vasten ja painoi kasvonsa hänen lämpimään kaulaansa. »Hän ei kiellä, hän siis tekisi niin», arveli Alma. Ja hän heitti moittivan katseen Johniin. »Armas, pikku Almani, elämä on viheliäistä, parasta ettei ajattele eteen eikä taakse, nauttii vaan onneaan, niin kauvan kuin sitä kestää.»
"Menkäämme taivaan tähden jonnekkin muualle", sanoin minä ystävälleni, "menkäämme semmoiseen paikkaan, jossa saamme nähdä oikein kurjaa, viheliäistä ja katalaa peliä, semmoista, jota ei mikään valheellinen kaunistus peitä. Menkäämme komeasta Frascatista jonnekin pelipaikkaan, jonne päästetään risatakkisia miehiä ja vieläpä semmoisiakin, joilla ei ole takkia ensinkään."
"Jumala armahtakoon minua viheliäistä ihmisparkaa, kurja olen ja kurjemmaksi käyn, kun kaikkia hirmuja saa kokea tässä murheen laaksossa", päivitteli Horosen Sopo Sota-Matin vaimolle, joka tuli vastaan tien-risteyksessä, juuri kun Sopo oli menossa hänen pakeillensa.
Häntä ei luultavasti ollut onni seurannut, sillä hän valitteli yhä ammattiaan, vanhempain kitsautta, viranomaisten vaatimuksia, sitä sotaa, jota kaikkialla käytiin imettäjäin hankkijoita vastaan. Se oli viheliäistä virkaa, ja sen, joka vielä viidenviidettä vanhana jaksaisi olla siinä, sen täytyi olla meidän Herramme hylkäämä, vaikka hän ei olisi saanut soutakaan säästöön.
Markus makasi kun kuollut, kasvot lattiassa. Oli niinkun salamaisku olisi lyönyt hänen. "Pois minun silmäini edestä, sen roisto," karjasi Cecilia vaahtosuin, ja oli vähällä rusikoida viheliäistä munkkia. Markus ryömi käsin ja jaloin suuttuneen naisen luokse, ja aikoi suudella hänen jalkaansa; mutta hän potkaisi häntä vasten naamaa, ja Markus ryömi ulvoen pois.
Saman ajatuksen ilmaisi sitten Miljukov pitkässä ja sangen vaikuttavassa puheessa: niin viheliäistä ja niin halpamielistä hallitusta kuin silloinen ei Venäjällä koskaan ollut ollut. Ministerit olivat pöllöpäitä lukuunottamatta esimiestänsä. Hän oli maankavaltaja. Todistukset joita hänellä todellisuudessa ei ensinkään ollut hänellä muka oli takanaan, ja hän oli näyttävä ne oikeuden edessä.