United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hetken kuluttua palasikin vaimo saappaat mukanaan, minkä jälkeen me rauhallisesti lähdimme soutelemaan jokea ylöspäin. Kaikki ostokseni, paitsi saappaita, lahjoitin Dykerin vaimolle ja lähdin illan tullen pyrkimään takaisin miesteni olinpaikkaan, jonne kahden päivän seikkailujen jälkeen onnellisesti pääsinkin.
Monta taalaria kirkko lahjoitti myöskin muille vaivaisille, niinpä v. 1652 eräälle paholaisen riivaamalle naiselle Ruotsista, jolla oli Linköpingin piispan antama suosituskirja; v. 1686 »kurjalle vaimolle, jota Saatana kamalasti vaivasi»; v. 1733 kahdelle »juutalaiselle» y. m.
Mutta entä palvelustyttö, joka vaimolle myrkyn antoi ... oletko varma hänestä?... Entäpä jos hän... Mitä hän? Jos hän on heikko sielu ja katuu..! Jos hän tunnustaa, että syyllinen onkin hän eikä mies ... hän yhdessä sinun kanssasi ... niin, jos todellakin tapahtuisi siten...? Et tiedä vielä kaikkea, Anna! Mutta sinun pitäisi tuntea minut. Mitä tarkoitat?
Mitä olivat huolet minulle, vanhalle vaimolle, joka olin saanut kokea, kuinka maailma on täynnä vastoinkäymistä, sen suhteen kuin ne hänelle, nuorelle tytölle olivat, joka vasta seisoi elämän kynnyksellä? Ennenkuin kauas ennätin, kuulin nopeita askelia takanani ja jonkun huutavan minua. Jo ennenkuin taakseni katsoin tiesin että se oli Fede.
"Jos et usko minun sanojani, niin katso tätä! Se on kauppakirja ja siinä on tähänastisen herrasi oma ja oikea allekirjoitus." Hän samalla veti esiin paperin ja tunnottomasti antoi sen vaimolle. "No, mitäs nyt sanot?" "En minä sittekään voi mitenkään uskoa, että herrani olisi minua niin pettänyt." "Saatathan kaikilta näiltä herroilta tiedustaa, onko paperi oikea."
Löytyy henkilöitä, jotka eivät ymmärrä toisiansa ilman tulkitta ja useasti saattaa vaimo uskoutua miehelle ja mies vaimolle paremmin kuin jollekin omasta sukupuolesta, sillä monesti tapahtuu ett'ei samansukuiset ymmärrä toisiansa yhtä hyvin kuin vastaiset sukupuolet. Tässä tapauksessa olin minä metallilankana, joka johdatin myötätuntoisuuden sähkö-kipinät toisesta toiseen.
Tähän häntä tietysti etupäässä pakotti hänen rakkautensa, vaan kenties myös yhtä paljon kiihoittava ajatus: "minun täytyy ja minä tahdon täyttää velvollisuuteni, tahdon tehdä, mitä olen ottanut tehdäkseni, niin ettei kenenkään tarvitse minua moittia siitä, että olisin huono puoliso." Vähitellen järjestikin hän elämänsä niiden vaatimusten mukaisiksi, joita saattoi asettaa papin vaimolle.
Väsymyksestä välittämättä oli ihmiskunnan Vapahtaja nyt, kuten aina, kun tilaisuus tarjoutui, valmis johtamaan syntisraukkoja autuuden tietoon, antamaan heille ijankaikkisen elämän vettä. "Anna minun juodakseni", sanoi Jesus vaimolle.
"Ei, ei kunnon ukkoseni! se ei san tapahtua, vanha krenatööri! Teidän pullonne tulee viimeiseksi; tämä on minun. Tässä se on! Nyt juokaamme. Ranskan armeijalle! suurelle Napoleonille, koko kokoontuneelle seuralle, kroupierille, rehelliselle kroupierin vaimolle ja tyttärille, jos hänellä on semmoisia, naisille yleensä, koko ihmiskunnalle, kaikille hurrah!"
Valeeta liikutti niin että hän heti otti eväsvakkansa ja teki vaimolle voileivän. Ja kun tämä huomasi Valeen puuhan meni hänen suunsa hymyntapaiseen ja huulilta kuului iloinen huokaus: »Voi Jumala!» Valee katseli syrjästä, miten vaimo nautti voileivästä.